Tony oli parempi kuin Zlatan

Parasta aikaa Euroopan maat kisaavat ankarasti maanosan jalkapallomestaruudesta. Pohjoismaista mukaan on yltänyt Ruotsin lisäksi Islanti, jonka sympaattinen joukkue on saanut koko saarivaltion ihastuksesta sekaisin. Suomi ei tälläkään kertaa päässyt kisoihin. Se ei ollut edes lähellä.

Jos perheeseen kuuluu alle 10-vuotiaita lapsia, on vanhempien tottuminen siihen, että jälkikasvu spekuloi kisatelkkarin ääressä kavereidensa kanssa urheilun maailmantähdeksi tai ainakin ammattilaiseksi ryhtymistä. Hauskaa kuunneltavaa, vaikka mieli tekee muistuttaa Olympiakomitean puheenjohtajan Risto Niemisen usein toistamasta raadollisesta tosiasiasta, jonka mukaan Suomessa on paljon enemmän lottomiljonäärejä kuin NHL-miljonäärejä – ja jalkapallorikkaita tuskin ollenkaan.

Lähes kaikki jalkapallon nykytähdet ovat olleet poikkeuksellisen lahjakkaita jo pienestä pitäen. Mutta se ei yksin riitä. Huipulle nouseminen vaatii vahvaa tahtoa ja myös hyvää onnea.

Ruotsalainen Tony Flygare pelasi Malmö FF:n juniorijoukkueessa samaan aikaan Zlatan Ibrahimovicin kanssa. Valmentajat ja joukkuetoverit olivat sitä mieltä, että Tony oli viisitoistavuotiaana tulevaa maailmantähteä lahjakkaampi. Jopa kyvyistään harvinaisen hyvin perillä oleva Zlatan tunnusti kaverinsa paremmuuden, tosin muistuttaen, että häntä parempia olivat myös Niklas ja Ralf

Mutta miksi Tonya ei koskaan nähty maailman huippujoukkueissa ja nopeasti kiitävissä avoautoissa kauniiden mallitähtien ympäröimänä? Katkesiko jalka? Sortuiko nuori mies ryyppäämään? Ei mitään sellaista. Tony epäonnistui putoamiskamppailun rankkarissa, Malmö FF lensi Allsvenskanista ja siihen nuoren miehen ura oikeastaan tyssäsi. Maailmanvalloitus jäi tekemättä: pelailua alasarjoissa ja peliriippuvuuden myötä köyhyyteen putoaminen.

Myöhemmin Flygare pääsi onneksi jaloilleen. Hän toimii opettajana ja on julkaissut kirjan nimeltä ”En gång var jag större än Zlatan”. Zlatan Ibrahimovic kommentoi vanhan pelikaverinsa uraa itselleen tyypillisesti: ”Minäkin olen epäonnistunut rangaistuslaukauksissa, mutta täällä minä kuitenkin olen (maailman huipulla). Pitää muistaa, että aina tulee uusia rankkareita.”

Zlatanin ase on ollut tahto. Se on vienyt hänet Rosengårdin ongelmalähiöstä maailman jalkapalloeliittiin. Tony Flygarella oli sama mahdollisuus, mutta hän ei sitä käyttänyt. Toivottavasti hän tajuaa, että matka tähteyteen ei katkennut yhteen rankkariin, vaan tahdon puuttumiseen. Todennäköisesti hän uskoi pelkkiin lahjoihinsa ja unohti kovan työnteon merkityksen.

En tiedä, ehtiikö Kokoomuksen vastavalittu puheenjohtaja Petteri Orpo seurata EM-kisoja. Toivottavasti, vaikka hieman epäilen, että mielessä liikkuu muutakin kuin Italian puolustusryhmitys, Manuel Neuerin huipputorjunnat tai Zlatanin kantapääkikat.

Kansakouluaikanani aamuhartauksien kaava oli sellainen, että ensin opettaja luki jonkin mielenkiintoisen kertomuksen ja siirtyi sen siivittämänä tarinan uskonnolliseen opetukseen. Ehkä tuosta Tonyn ja Zlatanin tarinastakin voisi vetäistä ilmaisen analogian (ne ovat tunnetusti hintansa väärtejä) myös poliittiseen johtamiseen: Suomalaisessa politiikan teossa ei kannata luottaa onnenkantamoisiin, eikä hetken kikkoihin. Paras tulos tulee kuin jaksaa olla johdonmukainen ja puurtaa.

Kun kuuntelin Petteri Orpon puhetta Lappeenrannassa, tuli mieleen, että siinä puhuu mies, joka onneksi tajuaa, että oikotietä ei ole. Ja tajuaa sen siitä huolimatta, että todennäköisesti hän ei ole edes kuullut Tony Flygaresta.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kari Häkämies
Kari Häkämies on Varsinais-Suomen maakuntajohtaja.

Leave a Comment