Päätepiste politiikan kriminalisoimiselle

Someraivoa. Olen seurannut sitä, kuinka Suomen kannalta tärkeitä asioita käsitellään erityisesti sosiaalisessa mediassa. Poliitikot tekevät parhaansa, että pärjäisimme – samaan aikaan some on täynnä raivoa ja meuhkaamista rajatun ryhmän etujen turvaamiseksi. Tämä liittyy erityisesti nyt yhteiskuntasopimuksen vaiheisiin.

EVAn juuri julkistama arvo- ja asennetutkimus antaa myös viitettä, että poliitikkojen pitää päättää.   Työmarkkinoiden pakot, lakot ja sakot tuskastuttavat suomalaisia. Raportin mukaan kansalaisista valtaosa pitää työmarkkinoiden neuvottelumekanismia vahingollisen riitaisana. Peräti 78 % suomalaisista on sitä mieltä, että työehdoista neuvotteleminen ja sopiminen on niin riitaisaa, että se haittaa talouden kohentumista.

Mielestäni suomalaiset arvostavat kohtuullisen hyvin poliitikkoja – vaikka löytyykin tutkimuksia, joissa vaikkapa poliittinen erityisavustaja on pahnanpohjimmaisia ja kansanedustajankin ammattia väheksytään.

Olen noin 25 vuotta seurannut politiikkaa – ollut siinä mukanakin eri tasoilla. Sinä aikana on politiikan arvostus ja resurssit on ajettu alas. Joitakin esimerkkejä: puoluetukea on leikattu, valtaa on siirretty aatteellisilta vastuullisilta tahoilta jopa yksilötasolle ja julkisen paineen myötä on vähennetty ”sitä sun tätä”. Tuoreimpana esimerkkinä ministerien vähentäminen ja poliittisista valtiosihteereistä luopuminen. Tämä kaikki samaan aikaan kun asiat monimutkaistuvat ja tarvittaisiin yhä enemmän osaamista kansakunnan haasteista selviämiseen.

Nämä valtion budjetista osoitetut varat ovat vain pieni osa. Vaalirahoituskeskustelussa on luotu vaikutelma, että puoluepolitiikan tukeminen esimerkiksi vaaleissa on jopa laitonta toimintaa. Oman aatteen tukeminen on tehty mielikuvatasolla tuomittavaksi.

Tällä en sano, että säädökset sinänsä olisivat huonoja tai estäisivät kohtuullisen toiminnan, mutta kaikki ”jupakat” ovat johtaneet tilanteeseen, jossa tavallinen suomalainen kokee tekevänsä jotain väärää jos antaa roposenkin kannattamansa puolueen toimintaan.

No mitä sitten. Sitä, että vaalit antavat mandaatin ja hallituksen pitää lopulta kuitenkin päättää Suomen suunnasta. Sitä valtaa ei voi antaa etujärjestöille. Tämän maan tulevaisuudesta vastuun pitää olla jossakin – ja minä annan sen vastuun mielelläni edustuksellisen demokratian käsiin. Suhdanteista riippumatta vaalien kautta valituille politiikoille.

Pahinta olisi se, että Suomessa kansan puolesta päättävät muut kuin vaalien kautta mandaatin ansainneet.

Poliitikkojen ei siis kannata juosta sellaisen perässä mistä ei kiitosta saa – ja mikä ei koskaan lopu. Sille kannattaa itse pistää rajat. Puolustakaa omaa työtänne ja sen resursseja. Se on merkityksellistä. Nyt on aika lopettaa politiikan kriminalisointi – siitä päättävät lopulta poliitikot itse. Älkää antako periksi.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Anssi Kujala

Anssi Kujala on kokoomuksen ministeriryhmän erityisavustaja.


Leave a Comment