Oppivelvollisuutta päivitettävä

Koulutus on aiheellisesti nostettu yhdeksi satavuotiaan Suomen menestyksen keskeiseksi tekijäksi. Myös oppivelvollisuusmallimme täyttää pian sata vuotta sitten ja sen säätämisellä oli suuri merkitys laajan sivistyksen ulottamiseksi jokaiselle lapselle.

Oppivelvollisuutta vastustettiin 1920-luvun alussa sen vuoksi, että sen toteuttaminen olisi liian kallista, eivätkä kaikki halunneet yhteiskunnan kasvatettavaksi lapsiaan. Mihin kaikki lapset sitä paitsi mahtuisivat? Kestikin lähes 30 vuotta, ennen kuin jokainen pääsi kouluun. Suurten ikäluokkien lasten mahduttaminen kouluihin ei ollut helppoa, mutta 1950-luvulla kansakoulujen määrä oli vihdoin riittävä. Sen jälkeen maaltamuutto aiheutti uuden haasteen kasvukeskuksissa.

Juhlavuonna oppivelvollisuutta tulisi päivittää tähän päivään. Satavuotinen malli ei vastaa nykypäivän vaatimuksiin. Pelkällä peruskoulupohjalla ei enää pärjää työelämässä tai jatko-opinnoissa. Koulu aloitetaan Suomessa myös verraten myöhään.

Oppivelvollisuuden pidentämistä alku- ja/tai loppupäästä tulisi tutkia ja selvittää ilman ideologista painolastia. Tutkijat, mm. koulutuksen taloustieteen professori Roope Uusitalo, ovat jo laskelmissaan päätyneet siihen, että oppivelvollisuutta kannattaisi pidentää nykyisestään. Jonkun verran on myös jo tutkittu varhaiskasvatuksen myönteisiä vaikutuksia Suomessa ja kansainvälinen tutkimusnäyttö on erittäin vahvaa sen puolesta, että lapsi hyötyy merkittävästi varhaiskasvatuksesta myöhemmällä koulutuspolullaan ja työelämässäkin.

2000-luvun alussa toteutettiin esiopetusuudistus, jonka perusteella kaikki 6-vuotiaat lapset ovat oikeutettuja saamaan maksutta esiopetusta oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna. Vuonna 2015 osallistuminen muuttui velvoitteeksi ja nykyisin lähes poikkeuksetta siihen osallistutaan. Samantyyppinen etenemistapa voisi onnistua siirtymäajan puitteissa, kun hallitus haluaa lisätä lasten osallistumista varhaiskasvatukseen.

Toinen vaihtoehto olisi aloittaa laajentamalla oppivelvollisuutta koskemaan toisen asteen ensimmäistä vuotta. Jokainen peruskoulun päättävä voitaisiin esimerkiksi velvoittaa toisen asteen opintoihin, eikä keskeyttäminen olisi mahdollista ensimmäisen vuoden aikana. Vahvalla ohjauksella ja vaihtomahdollisuudella nuori autettaisiin tarvittaessa yli karikkojen.

Tosiasiassa oppivelvollisuuden pidentäminen eli ”pakkojatko” koskisi vain sitä 4-5 prosenttia, joka ei nyt jatka toiselle asteelle. Nykyään kuitenkin keskeyttäminen on suuri ongelma ja noin 15 prosenttia jää ilman toisen asteen tutkintoa. Heidän työuraansa sillä on musertava vaikutus: lyhempi työura, pitkiä työttömyysjaksoja, turvautumista toimeentulotukeen jne.

Olemme päättäneet OAJ:ssa haastaa jo ensi syksystä alkaen tutkijoita, työelämää ja puolueita ottamaan kantaa satavuotisen oppivelvollisuusmallin päivityskeskusteluun. Tulemme myöhemmin ennen seuraavia eduskuntavaaleja esittämään oman mallimme ratkaisuksi. Tutkijoille heitän heti haasteen: onko yhteiskunnallisesti kustannustehokkaampaa toteuttaa oppivelvollisuuden laajentaminen alku- vai loppupäästä vai jopa molemmista päistä?

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Heljä Misukka

Heljä Misukka on OAJ:n koulutusjohtaja.


Leave a Comment