Opettaja tarvitsee huulirasvaa

Koulumaailman kuumimmat syksyn uutiset:
Uusi opetussuunnitelma tuli voimaan. Koulua oli käyty kaksi kuukautta, pidettiin opekokous. Mitä olet muuttanut? Hiljaisuus laskeutui. Ei mitään.
Koulutuksen epätasa-arvo saattaa saada uuden merkityksen, kun osa lapsista käy koulua uusissa koulurakennuksissa, joissa on uudenaikaiset oppimisympäristöt ja opettajat, jotka opettavat uudella tavalla samaan aikaan kun muut opettavat homekouluissa vanhan kaavan mukaan muutosapaattisessa ympäristössä.
Tutor-opettajien palkkaus kuulostaa loistavalta idealta tässä kohtaa. Paitsi että sen pitäisi olla pakollinen joka koulussa.

Lahtelainen opettaja sekosi ja siitä riitti puhumista. Meidän koulussa se nosti kissan pöydälle: saavatko yläkoulun oppilaat hokea vittua koko ajan?
Edessäni käveli pari yläkoululaista:
Ai niin, nyt on se vitun välipala.
Millainen on vitun välipala? kysyin heidän takaa.
Turhaa te mulle sitä vittua hoette. Se on mulle tuttu asia, mä olen synnyttänyt kolme lasta, sanoi toinen opettaja.
Ajattelin shokeerata koko porukan ja laittaa nelosluokkalaisen kuuluttamaan aamunavauksen:
Vitun hyvää huomenta kaikille. Josko siitä tajuaisivat esimerkin voiman.
Olen aina ollut yhtenäiskoulun kannattaja mutta nyt alan epäillä. Kirosanoja ei alakoulussa kuule mutta nyt ollaan yhtenäiskoulussa ja pienet oppilaat kulkevat samoja käytäviä isojen kanssa.

Digiloikka tarkoittaa edelleen, että minä loikin koneelta koneelle katsomassa, missä digi on.

Yksi asia ei muutu: kerron vanhemmille kehityskeskusteluissa, miten kasvatetaan: ei, te ette ole kavereita, te olette äiti ja tytär. Ei, sinä et kerro toimeentulon suuruutta lapselle etkä pelkoasi rahojen loppumisesta. Koska 10-vuotiaalla on oikeus lapsuuteen. Kumpi teillä määrää kotona? Äiti katsoo lapseensa ja sanoo, että hän. Ei, sinä laitat rajat. Hän ei määrää yhtään mistään. Hän on kymmenen. Sinä määräät kotona ja minä koulussa.

Syksyn positiivisin uutinen oli Olli-Pekka Heinosen valinta Opetushallituksen johtoon. Vaikka turhaan minä sitä jännitin: jos kaverin etukirjaimet on OPH, niin eiköhän se ole sitä myötä selvä.

Tasa-arvokohu sai opet naureskelemaan, miten nyt komennetaan pojat suihkuun, kun ei saa enää sanoa pojat. Minä olen monta talvea opettanut eteen- ja taaksepäin sirklausta jäällä tytöille, kun koulun ainoat mailat olivat pojilla. Ei olisi tullut kysymykseenkään, että pojat olisivat sirklanneet ja me olisimme pelanneet. Minusta on hyvä, että asia sai jotkut tahot raivon partaalle. Josko se nyt muistuisi paremmin mieleen monessa eri tilanteessa.

Kun koulua oli käyty kuukausi, alkoi jo kuulua väsyneiden opettajien huokailua. Lapset ovat muuttuneet, koulua pitäisi muuttaa ja koko härdelli on aikamoista selviytymistä. Edelleen korostan rehtorin roolia: hän on pedagoginen johtaja, jonka tulisi johtaa uudistusta sekä pitää silmällä alaistensa jaksamisesta. Rehtorien koulutukseen ja valintakriteereihin voisi joku kiinnittää huomiota. Se, että on saman kylän poikia kuin valitsija, ei enää nykypäivänä riitä.

Taidan lähteä apteekkiin ostamaan huulirasvaa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Maarit Korhonen

Leave a Comment