Onko Suomi valmis siirtolaiskesään?

Viime elokuussa Saksan liittokansleri Angela Merkel kutsui syyrialaiset avosylin maahansa. Kävi siirtolaiskriisissä lopulta miten tahansa, Merkel saa kuulla linjauksestaan vielä pitkään. Eurooppaan tuli viime vuonna 1 255 640 turvapaikanhakijaa, joista 85 prosenttia alle 35-vuotiaita. Eri EU-maissa on käsiteltävänä 922 800 turvapaikkahakemusta. Merkelin oman puolueen kristillisdemokraattien sisällä huolestuttiin syksyn mittaan, kun rahaa paloi maahanmuuttoon ja maahanmuuttokriittisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen kannatus nousi kohisten.

Lopulta Saksa heräsi Ruususen unesta. Tuloksena on muun muassa Euroopan unionin ja Turkin maaliskuussa hyväksymä sopimus. Kreikan saarille luvattomasti saapuvia ihmisiä aletaan palauttaa takaisin Turkkiin. Jokaista Turkkiin palautettavaa syyrialaista kohti EU ottaa vastaan yhden syyrialaisen Turkista. EU on sopinut jäsenmaiden kesken 72 000 hengen kiintiöstä, jonka puitteissa syyrialaisia otetaan Turkin pakolaisleireiltä. Suomi käyttää tähän hallitusohjelmassa sovittua vuosittaista pakolaiskiintiötä. Lisäksi EU antaa Turkille kuusi miljardia euroa pakolaisleirien olojen kohentamiseen, käynnistää neuvottelut viisumivapaudesta ja avaa uusia lukuja Turkin EU-jäsenyysneuvotteluista, mikäli Turkki täyttää sille asetetut ehdot.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön mielestä EU:n Turkki-sopimus ei ole täydellinen mutta kannatettava. Näin asian itsekin näen. Turkki-sopimus on ehdoiltaan parempi kuin odotin. EU on tosin aiemminkin tehnyt ratkaisuja, jotka näyttävät hyvältä paperilla, mutta ei ole onnistunut toteuttamaan käytännössä. Tärkeintä on seurata tarkasti, että sekä EU että Turkki täyttävät sopimuksen ehdot.

Turkki-sopimuksen merkittävin linjaus on tavoite tuhota ihmissalakuljettajien taloudellinen toimintamalli. Käytännössä esitys on lähellä jo viime kesäkuussa tekemääni esitystä pakolaisveneiden käännyttämisestä. Perustelin sitä tarpeella pysäyttää ihmissalakuljetus ja estää ihmisten hukkuminen Välimereen. Sovitussa Turkki-sopimuksessa käännyttämistä vain ei tehdä merellä, vaan Kreikan maaperällä.

Pakolaisleireiltä otetaan ensisijaisesti ihmisiä, jotka eivät ole pyrkineet Eurooppaan laittomasti. Näin ollen useat ihmiset jättävät vaarallisen ja kalliin salakuljettajien kauppaaman merimatkan väliin, kun tietävät että on suuri riski että he eivät saa turvapaikkaa. Siirtolaiskriisiin liittyvä ihmissalakuljetus on 5-10 miljardin dollarin vuosittainen laiton elinkeino, jonka tuhoaminen on avain turvapaikanhakijatulvan patoamiseen. Sopimuksen mielenkiintoinen yksityiskohta on, että siinä puhutaan nimenomaan ”Kreikan saarista”. Kreikan mannermaata sopimuksen ehdot eivät koske, joten jää nähtäväksi, että pystyvätkö ihmissalakuljettajat hyödyntämään tätä porsaanreikää.

Turkki on siirtolaiskysymyksessä EU:n tärkein yhteistyökumppani. Suomea ja EU:ta hyödyttää pitää Turkki mahdollisimman lähellä, jotta voimme saada aikaan nyt sovitun kaltaisia sopimuksia. On tosin vaikeaa nähdä, että Turkin hallitus pystyy täyttämään EU:n sille asettamia demokratiaa, ihmisoikeuksia ja lehdistönvapautta koskevia ehtoja kesäkuun loppuun mennessä, jotta viisumivapausneuvottelut voisivat edetä.

Osallistuin kaksipäiväiseen ETYJ:n konferenssiin Berliinissä, jossa kiteytin Suomen näkemyksen siirtolaiskriisistä presidentti Niinistön sanoin:

”[…] Lähi-idän ja Afrikan epävakautta ei voida hoitaa siirtämällä yhä suurempi osa väestöä Eurooppaan. Vastaanottokyvyn rajat tulevat vastaan. Me elämme nyt niin karussa maailmassa, että meillä ei ole mahdollisuutta antaa kovin paljon tilaa sellaisille ihmisille, jotka tulevat vain hakemaan itselleen parempaa tulevaisuutta.”

Olemme epäonnistuneet karun maailmamme hoitamisessa. Yhdysvallat valtasi Irakin, mutta vaihtoi Irakin koko hallinnon luoden samalla maan sisälle vahvan kapinallisjoukon. Länsimaat olivat innokkaita vaihtamaan itsevaltaisen hallinnon Tunisiassa, Libyassa, Egyptissä ja Syyriassa, mutta vain Tunisiassa vallanvaihdoksessa onnistuttiin kohtuullisesti. Libyan ja Syyrian yhteiskunnat ovat riekailena. Syyriassa geopoliittiset valtapyrkimykset ovat haudanneet kyvyn liittoutua ääri-islamistisia järjestöjä kuten ISIS:tä vastaan.

Siirtolaiskriisi on humanitaarinen ja taloudellinen kysymys, mutta myös turvallisuuskysymys. Brysselissä terrori-iskun tehneistä ainakin kolme oli todistetusti käynyt taistelemassa Syyriassa ja palannut sitten Eurooppaan. Euroopan unionin pääkaupungista Brysselistä on tullut Euroopan ääri-islamismin pääkaupunki.

Toistan aiemman kantani, että esimerkiksi Syyriaan tai Irakiin ääri-islamistien riveihin lähteneiltä olisi pystyttävä ottamaan pois Suomen kansalaisuus. Näiden henkilöiden ei pidä voida palata takaisin Suomeen. Yhteiset demokraattiset ja länsimaiset arvot hylkäävä saa kestää päätöksensä seuraukset. Viranomaisille voisi myös antaa valtuudet ottaa passi pois henkilöltä, jonka uskotaan olevan lähdössä ulkomaille liittyäkseen terrorijärjestöön.

 Berliinissä kuulin, että Euroopan turvallisuuteen keskittyvällä ETYJ:llä ei ole konkreettisia toimia siirtolaiskriisin osalta Saksan puheenjohtajakaudella. Näin kuulemma siksi, että puheenjohtajakauden tavoitteet laadittiin jo muutama vuosi sitten. 

 Esitän, että ETYJ toimii jäsenmaiden neutraalina keskustelufoorumina siirtolaiskriisiin liittyvissä kysymyksissä. ETYJ:n jäseninä on siirtolaiskriisin keskeisiä toimijoita myös EU:n ulkopuolelta kuten Turkki ja Venäjä. Harvoissa muissa järjestöissä on yhtä hyvin aikaa keskustella näin herkästä aiheesta. Kaikki tunnustavat, että Euroopan turvallisuusintressejä ei voi rajata vain Eurooppaan. Mikä tapahtuu etupihallamme, on pian eteisessämme.

Jos EU:n ja Turkin välinen sopimus toimii edes kohtuullisesti, Ruotsi jatkaa väliaikaisia rajatarkastuksia ja Venäjä huolehtii maamme välisen yhteisymmärryksen mukaisesti itärajastamme, ei Suomeen pitäisi tulla juuri lainkaan turvapaikanhakijoita. Näin on juuri käynyt. Viikonlopun saldo on Maahanmuuttoviraston mukaan neljä uutta rekisteröityä turvapaikanhakijaa. Vuoden alusta turvapaikkaa on hakenut Suomesta hieman päälle 2300 ihmistä.

Tällaisten lukujen kanssa voidaan elää, mutta todellinen testi EU:lle ja Suomelle koittaa kesällä, kun ilmat lämpenevät ja Välimeri on turvallisempaa ylittää. Silloin ei voi enää kukaan sanoa, että emme tienneet. Kaikki tietävät nyt, että miten vaikeaksi tilanne voi muuttua. Suomen vastuulla on hallitusohjelman mukaisesti vähentää turvapaikanhakijoiden vetovoimatekijöitä, pitää huolta rajaturvallisuudestamme ja laittaa käytäntöön erinomaisen hallituksen turvapaikkapoliittisen ohjelman linjaukset.

 Hallituksen esitys perheenyhdistämisen tiukentamisesta on hyvä alku perheenyhdistämisdirektiivin täysimääräiselle soveltamiselle. Hallituksen asettaman työryhmän jatkoneuvotteluissa on asetettava lakiin mahdollisimman moni niistä velvoitteista, jotka direktiivi sallii ja joiden toimeenpanosta on yhdessä sovittu. Tällaisia ovat asunto- ja asumisaikaedellytys, aviopuolison ja perheenkokoajan ikä ja kielitaitoedellytykset.

Tiukennuksia on toteutettu esimerkiksi Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa, joissa on asetettu ikäraja avio- ja avopuolisolle sekä perheenkokoajalle. Suomen perheenyhdistämislinja on vaarassa jäädä Pohjoismaiden löysimmäksi ja näin yhä merkittäväksi vetovoimatekijäksi turvapaikanhakijoille.

Vasemmisto-oppositio on haukkunut hallituksen turvapaikkapolitiikkaa kovin sanoin. Sosialidemokraattien puheenjohtajan Antti Rinteen mukaan “puolue lähtee siitä, että hädässä olevia autetaan ja siinä ei ole pelivaraa. Jos et pysty tätä hyväksymään, silloin sinä et kuulu tähän porukkaan.”

Todellisuudessa demarit ovat osoittaneet tuntuvaa pelivaraa puolueen maahanmuuttopoliittisessa linjassa, minkä todistavat demareiden puheenjohtajien viime vuosina tekemät linjaukset:

Yle Uutiset kertoi 12.8.2010, että ”perussuomalaiset ovat SDP:n puheenjohtajan mukaan maahanmuuttopolitiikan toinen ääripää. Urpilainen suomii varsinkin perussuomalaisten maahanmuuttokriittisen ryhmän nuivan manifestin kiintiöpakolaislinjauksia ja kehitysavun lakkauttamispuheita.”

”[Hallituksen maahanmuuttopoliittisessa toimenpideohjelmassa] on kahdeksan eri kokonaisuutta, joiden puitteissa on 80 erilaista toimenpidettä. Siellä on selkeästi otettu kantaa siihen, miten tämä tilanne otetaan hallintaan. Olen lukenut toimenpiteet pari kertaa läpi, ja minusta ne vaikuttivat erittäin hyviltä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että SDP voisi kannattaa kaikkia toimenpiteitä ja olla tukemassa sitä, että ne viedään eteenpäin,”Rinne sanoi Yle Uutisille 8.12.2015.”

Vuoden 2011 eduskuntavaalien alla julkaistu Nuiva vaalimanifesti on pitkälti jo todellisuutta,” totesi Iltalehti pääkirjoituksessaan 16.1.2016. Näin demareiden Urpilaisen johdolla vuonna 2010 vastustama maahanmuuttopolitiikka on vuonna 2016 demareiden Rinteen johdolla kannattamaa todellisuutta. Tosin toteuttajana on hallitus, jossa maahanmuuttopoliittista linjaa demareiden sijaan ajaa johdonmukaisella linjallaan perussuomalaiset.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Simon Elo
Perussuomalaisten kansanedustaja, espoolainen kaupunginvaltuutettu ja parantumaton videopelaaja.

Leave a Comment