Onko mustamaalaus hyvää edunvalvontaa?

Osaisitko sinä kertoa hissimatkan aikana, mitä tarkoittaa yleissitovuus? Julkisen mantran mukaanhan se tarkoittaa työpaikkojen tuhoamista. Tämä on helppo heitto, johon kannattaa heti ensimmäiseksi kysyä ihan maalaisjärjellä ja logiikalla, miksi kukaan haluaisi pitää yllä järjestelmää, joka tuhoaa työpaikkoja. Ei ainakaan Akava, jonka tärkein tavoite on Suomen talouskasvu uuden työn avulla. Me kuitenkin kannatamme ja puolustamme yleissitovuutta – kaikin keinoin.

Yleissitovuuden vastustajat perustelevat kantaansa sillä, että kaikilla yrityksillä ei ole varaa maksaa sopimuksenmukaisia minimipalkkoja. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että tehottomien yritysten pitäisi voida jatkaa toimintansa palkkadumppauksen turvin. Ei kovin dynaaminen talouskasvun ja työllistämisen resepti.

Uutta työtä ja kasvua syntyy ennen kaikkea uusien pienten ja keskisuurten yritysten pohjalle. Kaikenkokoiset yritykset puolestaan syntyvät ihmisistä, jotka innovoivat ja tekevät sen työn, jolla yritys kukoistaa tai kaatuu. Innovoivatko ja ahkeroivatko ihmiset siis entistä ripeämmin, jos heidän työehtojaan heikennetään? Me Akavassa uskomme, että yrityksen menestymiseen vaikuttavat osaaminen, innovatiivisuus, markkinointi, tuotteet ja hyvät palvelut.

Käytännössä yksinyrittäjät ja itsensätyöllistäjät ovat samassa venessä. He ovat tämän päivän työelämän torppareita, joiden asema työmarkkinoilla tarvitsee parannusta. Heidän asemansa ei parane sillä, että ryhdymme rapauttamaan työelämän lainsäädäntöä tai Suomen työmarkkinamallia – jota toki voi ja pitääkin uudistaa tarpeen mukaan.

Hieman yllättäen yleissitovuutta kritisoivat äänekkäimmin Suomen Yrittäjät. Työnantajat ovat näet kannattaneet yleissitovuutta, koska sen avulla poistetaan yritystenvälinen epäreilu kilpailu työntekijöiden työehtoja polkemalla. Yleissitovuus takaa työn tekemisen minimiehdot, eikä se kiellä sopimasta toisin tai paremmin.

Yrittäjien pitkäaikainen tavoite on ollut päästä samaan neuvottelupöytään SAK:n, Akavan, STTK:n, Elinkeinoelämän keskusliiton ja Kuntatyönantajien kanssa. Viime keväänä tavoite toteutui, kun Yrittäjät olivat mukana neuvottelemassa paikallisen sopimisen laajentamisesta.

Palkansaajajärjestöt ja järjestäytyneet työnantajat olivat valmiit historiallisen laajaan kompromissiin, jossa järjestäytymättömät työnantajat olisivat saaneet oikeudet sopia työehdoista paikallisesti aivan samoilla säännöillä kuin järjestäytyneet yritykset. Yrittäjille kelpasi kuitenkin vain ja ainoastaan heidän oma vaatimuksensa, joka olisi ollut laajempi kuin järjestäytyneillä yrityksillä. Jopa yrittäjätaustainen pääministeri piti Yrittäjien ratkaisua käsittämättömänä.

Tämän jälkeen Yrittäjät ovat monen kuukauden ajan keskittyneet sättimään muita työmarkkinajärjestöjä eli yhteistyökumppaneitaan muun muassa kartelliksi, joka kahmii etuja itselleen. Pidän tällaisia väitteitä jopa loukkaavana kaikkia ammattiliitoissa ja keskusjärjestöissä työskenteleviä kovan luokan asiantuntijoita kohtaan. Lisäksi ihmettelen, onnistuuko edunvalvonta hyvin mustamaalaamalla jatkuvasti kumppaneita, joiden kanssa voisi tehdä hyvinkin tiivistä ja hedelmällistä yhteistyötä esimerkiksi digiajan yrittäjäpalkansaajien hyväksi.

Kuvaamani kaltainen sättimiskeskustelu on masentavaa ja yksipuolista. Miten olisi, jos siirtyisimme yhdessä rakentavampaan ja analyyttisempaan dialogiin, jonka ytimessä olisi uuden työn luominen – eikä työehtojen murtaminen?

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Sture Fjäder

Sture Fjäder on Akavan puheenjohtaja.


Leave a Comment