On huolehdittava yksin tulleista lapsista

Väkilukuun suhteutettuna Suomeen saapui vuoden 2015 aikana EU-maista neljänneksi eniten turvapaikanhakijoita. Heistä yli 3 000 on alaikäisiä, yksin maahan tulleita. Lähes saman verran kuin esimerkiksi Rantasalmen tai Vimpelin kunnassa on asukkaita tällä hetkellä.

Monien yksintulleiden tarinat ovat rankkoja. He ovat mahdollisesti nähneet oman kodin tuhoutumisen sekä vanhempien ja sukulaisten kuolemat. Matka Suomeen on tehty hengen kaupalla. Kouluun he eivät ole päässeet kotimaassaan välttämättä koskaan.

Tänään he opiskelevat suomalaisessa kouluissa. Moni odottaa samaan aikaan edelleen turvapaikkapäätöstä. Turvapaikanhakijat elävät päivittäin epätietoisuudessa, lähtö voi tulla milloin vain. Turvapaikan hakuprosessi on epäinhimillinen eikä lapsi ja nuori pysty ennakoimaan, saako hän jäädä vai ei.

On äärimmäisen tärkeää, että turvapaikanhakijat pääsevät välittömästi kouluun Suomeen saapumisen jälkeen. Kun nuorella on päämäärä elämässään, huolet ovat pienempiä ja usko tulevaisuuteen vahvistuu. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen totesikin vuosi sitten: “Suomella on velvollisuus auttaa suojelun tarpeessa olevia ja hätää kärsiviä. Oikeus esi- ja perusopetukseen koskee myös turvapaikanhakijoita ja turvapaikan saaneita lapsia – kuten kaikkia muitakin oppivelvollisuusikäisiä”. Tällä linjalla on edettävä.

Kunnilla on edelleen oikeus päättää, järjestävätkö he perusopetukseen valmistavaa opetusta. Toisaalta opetushallituksen suositusten mukaiset ryhmäkoot ovat ylittyneet usealla paikkakunnalla. Valitettavasti näyttää vahvasti siltä, että joissain tapauksissa kunnan ensisijaisena tarkoituksena on kotiuttaa valtion antama valmistavaan opetukseen ja vasta toissijaisena tavoitteena lasten oppiminen. Se ilmenee nimenomaan ylisuurina, jopa kolminkertaisina ryhmäkokoina opetushallituksen suositukseen nähden. Tämä ei tue maahanmuuttajan tasapuolista oikeutta saada riittävä pohja tulevaisuuden koulupolulle.

Valmistavassa opetuksessa opiskellaan perustietoja ja -taitoja yhteiskunnastamme ja luodaan perusta suomen tai ruotsin kielen oppimiseen. Valmistavan opetuksen tulisikin olla oppilaan subjektiivinen oikeus.

Helsingin Sanomat kävi elokuussa läpi 15 turvapaikkapäätöstä, joista näkyi, kuinka vaikeaa oleskeluluvan saaminen on. Perusteeksi ei riitä edes se, että on joutunut murhayrityksen kohteeksi. Ulkomaalaislaki tiukentui toukokuussa, eikä oleskelulupaa enää myönnetä humanitaarisen suojelun perusteella. Oleskelulupaa ei saa vain sen takia, että kotimaassa on vaarallista.

“En saa jäädä Suomeen”, kertoi eräs yläluokkalainen oppilas opettajalle koulun alettua elokuussa. Kouluun ei ollut tullut virallista tietoa asiasta. Oppilas kertoi, että päätöksestä on tehty valitus eli hän jatkaa koulunkäyntiä edelleen odottaen prosessin päättymistä. Tilanne on uusi opettajille ja rehtoreille. Miten koulussa tulisi toimia ennakoivasti näissä tilanteissa?

Yksin tulleet nuoret jäävät mahdollisesti Suomeen pysyvästi yksin, koska perheiden yhdistäminen on viime aikoina vaikeutunut. Näissä tilanteissa nuoresta huolehtimisen ja koulutuksen pitää jatkua täysi-ikäistymisen jälkeenkin. Nuori voi kotoutumislain mukaan olla tukitoimien piirissä, kunnes hän täyttää 21 vuotta tai hänen huoltajansa saapuu Suomeen.

Tutkimusten mukaan oman äidinkielen taito on pohja valtakielen ja kaiken muun oppimiselle. Viime vuonna peruskouluissa oman äidinkielen opetusta annettiin 52 kielessä. Kuitenkaan kaikilla maahanmuuttajataustaisille oppijoilla ei ole mahdollisuutta opiskella äidinkieltään päiväkodissa ja peruskoulussa, koska Suomessa ei ole riittävästi kelpoisia opettajia eikä kunnissa pystytä opetusta järjestämään. Kielen opiskelu onkin kunnille valtava kysymys.

Oman äidinkielen opettamiseen tulisikin löytää uusia tapoja ja keinoja digiajassa. Jokaisella lapsella ja nuorella, asuinkunnasta riippumatta, on oltava oikeus saada kelpoisen opettajan antamaa oman äidinkielen opetusta. Tähän huutoon pitäisi pystyä vastaamaan opettajankoulutuksella sekä uusilla lakipykälillä.

Käännetään katse kohti kasvupohjaa: päiväkoteja, kouluja ja vastaanottokeskuksia. Monikielisen, kirjavan ja edelleen kansainvälistyvän Suomen pitää voida ylpeästi kertoa olevansa edelläkävijä koulutuksessa ja kotouttamisessa. Meidän pitää ottaa huomioon jokainen, erilainen oppija, tulevaisuuden tekijä.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Olli Luukkainen
Olli Luukkainen on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja.

Leave a Comment