Olisi tarvittu uudet vaalit

Suomen hallituksen käänteisiin ja valtapeliin on viime päivinä haettu vertailukohtaa poliittisista tv-sarjoista. On mainittu ainakin Vallan linnake, House of Cards ja Game on Thrones. Tv-sarjan kirjoittaminen vaatii pelisilmää ja laskelmointia, josta ainakin Timo Soini oli myös entuudestaan tunnettu.

Pääministerin yksityislentokoneen u-käännös, Soinin poliittinen ilmaveivi ja hallituksen johtajakolmikon nopea yläfemma kasvattivat kieltämättä hetkeksi poliitikan viihdearvoa, mutta samalla heikensivät sen uskottavuutta. Vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen draaman käänteet olivat liian nopeita eikä vuorovaikutusta katsomaan jätettyjen kansalaisten kanssa haettu eikä syntynyt. Hallitus pelasti itsensä, mutta luottamus politiikkaan kärsi.

Poliittisen valtapelin lopputuloksena Suomen hallituksessa istuu joukkio uusvanhoja ministereitä, joilla ei ole puolueen eikä äänestäjien mandaattia. Jo kertaalleen hajonnut hallitus jatkaa politiikkaansa kokoonpanolla, jolla ei ole kansalaisten enemmistön tukea. Vaatimuksia uusista vaaleista johtajakolmikko ei juuri ole vaivautunut kommentoimaan.

Soinin ja hänen kannattajiensa lähtö perussuomalaisista oli ennakkoon tarkkaan suunniteltu. Toimintasuunnitelma oli olemassa siltä varalta, että Jussi Halla-aho voittaisi perussuomalaisten puheenjohtajavaalin. Soini tiesi, mitä Halla-ahon valinnasta puheenjohtajaksi seuraisi: hän menettäisi asemansa ja kokoomus ja keskusta näyttäisivät perussuomalaisille hallituksen ovea.

Suunnitelman lähtöolettamana oli, että Halla-ahon tultua valituksi perussuomalaisten eduskuntaryhmä hajoaisi. Hajoamisen seurauksena Soini siirtyisi uuteen eduskuntaryhmään, joka puolestaan palaisi hallitukseen. Näin saataisiin paikka uudelle ryhmälle, jatkoa Soinin ministeriuralle ja samalla Juha Sipilän hallitukselle.

Tosielämän politiikassa on ennakoimattomuutensa, jota käsikirjoitetussa tv-draamassa ei ole. Politiikkaa hallitsee paitsi järki ja stategiat, myös tunne ja äkkiväärä toiminta. Halla-ahon ja hänen joukkojensa hybriksessä keuliva mopo pudotti tahtoen tai tahtomattaan kyydistä vallanvaihdoksessa hävinneen vanhan puolue-eliitin. Tuore puoluejohtaja Halla-aho saa syyttää puolueensa hajoamisesta omaa vallanhimoaan.

Vaikka Juha Sipilä ja Petteri Orpo tiesivät Soinin suunnitelmasta, kukaan ei voinut tietää ennalta, kuinka suuri joukko perussuomalaisia lopulta eroaisi eduskuntaryhmästään (emmekä luultavasti tiedä lopullista lukua vieläkään). Pääministerin oli siksi annettava myös kristillisdemokraateille ja RKP:lle viesti, että näiden apua tarvittaisiin hallituksen pelastamiseksi.

Sipilä valitsi kuitenkin perussuomalaiset, ja syykin pääministerin teatraaliseen u-käännökseen on selvä: toisin kuin RKP ja KD, perussuomalaiset oli sitoutunut hallituksen tärkeimpään hankkeeseen, sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistukseen.

Sotessa kokoomus on saamassa sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinallistamisen ja keskusta valtaa maakunnissa, mutta tämä edellyttää hallituksen pitämistä kasassa uudistukselle myötämielisten perussuomalaisten avulla. Toisenlainen hallitus ja ennenaikaiset vaalit vaarantaisivat kokoomuksen ja keskustan poliittisen lehmänkaupan.

Varmaa on, että draaman jatko tulee olemaan rumaa katsottavaa. Uuden hallituksen ensimmäisellä kyselytunnilla saatiin esimakua siitä, miten Soinin perilliset tulevat raatelemaan toisensa pieniksi paloiksi jäljellä olevan hallituskauden aikana. Oppositioon vaihtopenkille pudotetut perussuomalaiset tulevat syyttämään Timo Soinia ja tämän kumppaneita pettureiksi, jotka ovat hallitukseen päästäkseen unohtaneet EU- ja maahanmuuttokriittisyyden. Oppositiosta Terholle ja Soinille tullaan syöttämään edeltävän vaalikauden puheet monenlaisissa marinadeissa. Samaan aikaan hallituksen eriarvoistava ja epäinhimillinen politiikka jatkaa samanlaisena kuin ennenkin. Hallitusohjelmasta ei tingitä, vakuutettiin jo eilen.

Samalla poliittinen puhe kärjistyy ja kovenee, yhteiskunnallinen ilmapiiri kärsii ja ihmisten turvattomuus lisääntyy. Ei ole vaikea ennustaa, että populistinen vastakkainasettelu ja retoriikka tulevat politiikassa lisääntymään. Kehitys on vastenmielinen eikä edistä monimutkaisten yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemista.

Olennainen kysymys on edelleen se, kykeneekö Soini ja koko Sipilän hallitus ottamaan selkeän pesäeron flirttailuun rasismin ja muukalaisvihan kanssa. Politiikassa puheet ovat tekoja eikä minkälainen tahansa puhe ole sallittua. Se on edelleen tehtävä hyvin selväksi myös eduskunnassa.

Soini on aikaisemmin varonut visusti suututtamasta Halla-ahoa ja muita vakaumuksellisen rasistisia poliitikkoja. Juuri Soinin löperön puoluejohtamisen vuoksi Halla-aholla on nyt pokkaa sanoa, ettei korkeimman oikeuden tuomionkaan jälkeen kadu aikaisempia rasistisia kirjoituksiaan.

Sipilän hallituksen uskottavuus on koetuksella samasta syystä. Potkaistuaan perussuomalaiset hallituksesta Orpo ilmoitti tiedotustilaisuudessa, että tästä edes ihmisoikeudet palautetaan hallituksen agendalle. Tämän lausunnon valossa näyttää oudolta, että nyt uudessa hallituksessa istuu ministerinä Sampo Terho, joka vielä äsken julisti, ettei hänen ja Halla-ahon näkemyksissä ole mitään eroa.

Juuri siksi Sipilän olisi pitänyt toimia suoraselkäisesti ja ratkaista hallituskriisi uusien vaalien kautta. Se olisi ollut keino palauttaa kansalaisten luottamus politiikkaan, antaa tilaa muullekin poliittiselle keskustelulle kuin perussuomalaisten yksipuoliselle agendalle ja mittauttaa puolueiden poliittinen luottamus. Kun eduskunnan kahden seuraavan vuoden aikana täyttää perussuomalaisten stereona kaikuva jankkaus EU:sta ja “maahanmuuttokritiikistä”, unohtuvat politiikan muut kysymykset kuten ympäristön- ja eläintensuojelu, ilmastonmuutos, koulutus- ja kulttuuripolitiikka, köyhät ja sairaat – siis politiikka Aristoteleen sille antamassa merkityksessä: yhteiskunnan pyrkimyksenä hyvään elämään.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Outi Alanko-Kahiluoto
Kansanedustaja (vihr.)

Leave a Comment