Olemme Länsi-Euroopan heikko lenkki

Osatyökykyisten työllisyysaste Suomessa on koko Euroopan alhaisimpia. Varsinkin pysyvästi osatyökykyisillä työllisyystilanne on kestämätön. Kysymystä on yritetty ratkaista, mutta käytetyt keinot eivät ole tuoneet tilanteeseen merkittäviä parannuksia. Siksi olisi ennakkoluulottomasti uskallettava katsoa, miksi muualla on onnistuttu siinä missä me emme ole onnistuneet.

Saksa on osatyökykyisten työllistämisen mallimaa. Siellä on ollut vuodesta 1917 käytössä kiintiöjärjestelmä, jolla ensimmäisestä maailmansodasta palanneet miljoonat osatyökykyiset miehet saatiin mukaan työelämään. Järjestelmä on tiukka: yli 20 henkeä työllistävien yritysten on palkattava viisi prosenttia työvoimasta vamman tai sairauden perusteella. Tähän yritys saa ensimmäiset kolme vuotta korkeaa palkkatukea. Järjestelmän tiukkuudesta huolimatta painetta sen purkamiseen ei ole työnantaja- eikä työntekijäpuolella.

Kiintiöjärjestelmän suurin etu ei ole ollut se, että pakolla työllistetään osatyökykyisiä, vaan se, että työpaikoille on syntynyt osaamista työllistää osatyökykyisiä. Tämä onkin suurin ero Suomeen. Meillä yritykset, vaikka haluaisivatkin, eivät juuri osatyökykyisiä palkkaa. Pelätään, että yksi osatyökykyinen vie vähintään toisen työntekijän työajan. Osaamista ja kokemusta pysyvästi osatyökykyisten työllistämiseen ei työpaikoilla paljon ole.

Palkansaajajärjestöille osatyökykyisten työllistämiskysymys ei koskaan ole ollut keskeinen. Sitä on pidetty vaikeana, jopa vaarallisena kysymyksenä, kun työelämän pelisääntöjä sovitaan. Niitä tarpeellisia poikkeuksia ja joustoja, joita osatyökykyisten työllisyysasteen parantaminen vaatisi, on pikemminkin vastustettu. On pelätty, että poikkeukset leviävät koko työmarkkinoiden käytännöksi. Tämä ajattelutapa on toisaalta ymmärrettävä, mutta osatyökykyisiä vahvasti syrjivä.

Osatyökykyisten aseman parantaminen vaatii uusia, rohkeita keinoja. Palkansaajajärjestöjen on katsottava asiaa ratkaisukeskeisesti ja hyväksyttävä, että pysyvästi osatyökykyiset tarvitsevat normaaleista säännöistä poikkeavia joustoja.

Palkkatukijärjestelmää on kehitettävä pysyvästi osatyökykyisille mahdollisimman pitkäjänteiseksi. On hyväksyttävä, että joillakin ainoa ratkaisu on koko työuran kestävä palkkatuki. Tärkeimpänä pidän sitä, että meillä on aloitettava keskustelu siitä, pitäisikö Suomeen luoda kiintiöjärjestelmä pysyvästi osatyökykyisten työllisyyden todelliseksi parantamiseksi.

Toivon, että tästä blogista jää yksi asia mieleen: Pysyvästi osatyökykyisille työn keskeisin asia ei yleensä ole raha, vaan kysymys on itsetunnosta, halusta olla osa normaalia yhteiskuntaa sekä normaalia elämää.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Panu Laturi

Osakas, johtava asiantuntija, N2 Comms.


Leave a Comment