OAJ ei luovuta valtaansa SAK:lle ja vientiteollisuudelle

Yhteiskuntasopimusta koskevat tunnustelut ovat alkaneet uudelleen. Tämä ei ole minkäänlainen yllätys. Askelmerkit jatkolle sen sijaan voivat sitä joltain osin olla.

Useaan otteeseen olen ennustanut, että sopimusneuvottelut laajasta ”Kitu”- tai ”Tuki”-paketista, kilpailukyky ja tuottavuus, jatkuvat pian vuodenvaihteen jälkeen ja ratkaisuja syntyy maaliskuun tietämissä. Toivottavasti ennustukseni sopimuksen syntymisestäkin pitää paikkansa, vaikka ennusmerkit ovat kaikkea muuta kuin hyvät.

OAJ, JUKO ja Akava ovat koko ajan kertoneet neuvotteluhalukkuuttaan. Se ei kuitenkaan tarkoita samaa, että olisimme valmiita hyväksymään mitä tahansa ratkaisuja. Erityisen ongelmalliseksi näen etukäteen julkisen sektorin palkansaajia koskevat osat mahdollisessa yhteiskuntasopimuksessa.

Perusasetelma neuvotteluihin on perustellusti ammattijärjestöillä periaatteellinen. Sitä on turhaa yrittää hämätä tai piilotella mitenkään. Tärkeimpänä kaikesta OAJ:lle ei käy sopimusoikeuden rajaaminen. Se on kansalaisoikeuksien perustan murtamista.

Meille ei käy, että neuvottelurakenteita ja -asetelmia muutetaan työnantajan ylivallan suuntaan. Tulemmekin kaikin keinoin osaltamme torppaamaan kaikki ammattijärjestöjen aseman ja roolin murentamissuunnitelmat ja -yritykset.

Ammattijärjestöjä tarvitaan Suomen, suomalaisen työelämän ja koko yhteiskunnan rakentamisessa tulevaisuudessakin. Tarkoitushakuinen valikoiva muisti ei näytä haluavan nostaa nyt esiin niitä suuria yhdessä tehtyjä ratkaisuja, joita työnantaja- ja työntekijäpuolen järjestöt ovat vuosikymmenten aikana tehneet Suomen tasapainoisen yhteiskuntarakenteen ja yhteiskuntarauhan hyväksi. Tästä löytyy esimerkkejä viime vuosiltakin yllin kyllin.

Koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalan asiantuntijoiden palkoista ja muista työehdoista tullaan neuvottelemaan jollain tasolla joka vuosi jatkossakin. Koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen resursseja on yhä voimakkaammin puolustettava ja niiden puolesta taisteltava myös jatkossa. Siksi ammattijärjestömme toiminta-aluetta ja -mahdollisuuksia ei tule rajata eikä tulla rajaamaan tulevissa yhteiskunta- tai muissa sopimuksissa.

Yksityisen sektorin työnantajat ovat maan hallituksen vahvalla tuella keksineet, että riistetään yksipuolisesti julkisen sektorin työntekijöiden neuvottelupöydässä saavuttamia etuja. SAK:n johto on ilmoittanut julkisesti, että tämä suunta on kannatettava ja tulevaisuuden kannalta tähän olisi hyvä luoda oikein yhdessä sovittu järjestelmä. Toisen taskulla on kiva asioida.

Me emme halua luovuttaa sopimusoikeuksiamme vientiteollisuudelle tai yksityiselle sektorille. Siksi emme tule suostumaan sopimusjärjestelmiin, joissa OAJ:n oikeutta rajaamattomasti neuvotella jäsenkuntansa eduista rajoitettaisiin.

Aina on olemassa se mahdollisuus, että OAJ jättäytyy muutaman muun keskeisen järjestön kanssa mahdollisen yhteiskuntasopimuksen ulkopuolelle. Entäpä jos akavalainen julkinen sektori ei ole laajemminkaan valmis taipumaan yksityisen sektorin ja hallituksen liittouman alle?

Kokemus osoittaa, että viimetingassa kaupan ovat myös korkeammin koulutettujen palvelussuhteet, eläkkeet, verotus jne. EK:n vuorineuvoksia kiinnostaa vain työrauha ja AKT. Silloin onkin hyvä katsoa, kuinka STTK ja sen liitot puolustavat Akavan rinnalla koulutettuja ja julkista sektoria. SAK ei näytä sitä ainakaan tekevän.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Olli Luukkainen

Olli Luukkainen on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja.


Leave a Comment