“Neuron” kurssin korjaaminen kannattaa

Maailman koulutetuimmat naiset löytyvät Suomesta. He ovat paremmin koulutettuja kuin suomalaiset miehet, jotka ovat olleet korkeakouluopiskelijoiden vähemmistöä jo vuosikymmenet. Tästä huolimatta naisen euro eli neuro mataa 82 sentissä ja 20–44-vuotiaiden naisten työllisyysaste on 70,7 ja miesten 76,5 prosenttia.

Suomen eniten tuloja saanut nainenkin ansaitsi yli 36 miljoonaa euroa vähemmän kuin eniten tuloja saanut mies. No, tässä ei toki ole kyse palkkatasa-arvosta, mutta miljonäärien sukupuolittuneisuudessa lienee havaittavissa sama ilmiö kuin työelämässä muutenkin.

Neuroa selittää pitkälti se, että miehet ja naiset suuntautuvat eri aloille ja naiset ottavat päävastuun kodin ja lasten hoidosta. Ammattien sukupuolittuneisuuden tulisi jo olla historiaa, mutta valitettavasti totutut roolit näkyivät tämänkin vuoden korkeakouluhaussa.

Ammatinvalinnat eivät kuitenkaan selitä neuroa kokonaan. Mitä paremmin koulutettuja ja paremmassa asemassa naiset ovat, sitä suuremmiksi tuloerot repeävät. Ekonominaisten euro yksityisellä sektorilla on jopa 75 senttiä ja selittämättömien palkkaerojen osuus 11 prosenttia.

Merkittävin yksittäinen keino tasa-arvon ja naisten työllisyysasteen parantamiseksi on perhevapaauudistus, kuten ministeri Sanni Grahn-Laasonenkin on todennut. Perhevapaauudistuksesta on ylipäätään vaikea keksiä huonoja puolia, mikäli perhevapaat sen myötä jakautuisivat tasaisemmin ja jos se lisäisi perheiden tarvitsemaa joustoa. Se parantaa naisten työmarkkina-asemaa ja urakehitystä, nostaa neuron kurssia ja lisää isien tasa-arvoa sekä lasten oikeutta molempiin vanhempiinsa.

Uudistuksen ohella Suomella olisi mahdollisuus nousta tasa-arvon mallimaaksi ohi Ruotsin ja houkutella myös kansainvälisiä osaajia maailman tasa-arvoisimmille työmarkkinoille.

Erilaisia uudistusmalleja alkaa olla jo runsaasti – vapaiden lukumäärän vaihdellessa, olivatpa ne sitten äitien, isien, yhteisiä tai jaettavia. Osa malleista on kustannusneutraaleja, osa liian kalliita. Vapaiden pituuteen ja hintoihin liittyvät numerot kyetään kuitenkin varmasti ratkaisemaan, koska ne ovat vain tekniikkaa. Tärkeintä on saada suurista linjoista poliittinen yksimielisyys.

Jotta lapsiperheiden tarvitsema joustavuus voi aidosti parantua työpaikoilla, tarvitaan työntekijöille väistämättä riittävän vahva oikeus yksilöllisiin joustoihin. Jos asia jätetään pelkästään sen toiveen varaan, että joustojen toteuttamistapa sovitaan työpaikoilla, jää aika moni vapaa käyttämättä.

Jäämme positiivisin mielin ja rakentavassa hengessä odottamaan, että EK ja muut työnantajajärjestöt osoittavat tämän väitteen vääräksi. Tämä onnistuu, kun tunnustetaan työntekijän oikeus osa-aikatyön tekemiseen myös asiantuntijatyössä ja ilman korkeakoulutettujen osa-aikatyötä koskevaa vääristymää, jossa sama työmäärä tehdään pienemmällä palkalla eli osin omalla vapaa-ajalla. Jos tämä toteutuu, on työpaikkasopimiseen aito kannustin ja perhevapaauudistus voidaan tehdä ilman turhaa kiirettä.

Ansiosidonnaisia perhevapaaetuuksia tulisi kehittää siten, että kotihoidontuen tarve vähenee, eikä työstä tarvitse jäädä pois kokonaan lasten ollessa pieniä. Nykyisen kotihoidontuen rahoittamiseen kuluvat veronmaksajien rahat voidaan käyttää perhevapaisiin muilla tavoin. Jos tähän ei löydetä ratkaisua, on kustannusneutraalista uudistuksesta puhuminen kovin epävarmaa.

Selvää on, että nopeaa ratkaisua ei ole. Lyhyellä tähtäimellä tavoitteeksi voidaan ottaa joustavuuden lisääminen jo nykyjärjestelmän puitteissa ilman etuus- tai lakimuutoksia, jos työpaikoilla vain annetaan siihen molemmille vanhemmille mahdollisuus.

Pitkällä tähtäimellä on tärkeintä, että näin merkittävässä uudistuksessa päätetään ensin suuret poliittiset linjat. On päätettävä, kuinka turvataan työelämän vaatima joustavuus myös silloin, kun joustotarve tulee työntekijältä ja hänen perheeltään. Toinen merkittävä linjaus koskee sitä, kuinka kotihoidontuen ja ansiosidonnaisten etuuksien rahavirrat voidaan kanavoida siten, että äitejä kovapalkkaisempi isäkin voi käyttää perhevapaita nykyistä enemmän ja että rahoitus tukee perheiden tarvitsemaa joustavuutta. Uudistusta tehtäessä myös päivähoitoa on uudistettava siten, että se sopii muuttuneeseen tilanteeseen. Yli kolmevuotiaiden varhaiskasvatusta on kehitettävä ja suurempi määrä lapsia on saatava sen piirin.

Kyse on niin merkittävästä uudistuksesta, että sen suuret linjat olisi hyvä päättää tällä hallituskaudella ja viedä valmistelu loppuun seuraavalla. Suomella ei ole varaa pitää naisten koulutusta, osaamista ja toimeentuloa vajaateholla. Meillä on oltava varaa ja uskallusta tehdä 2000-luvun merkittävin hyvinvointia, tasa-arvoa ja työllisyyttä lisäävä uudistus.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Sture Fjäder

Sture Fjäder on Akavan puheenjohtaja.


Leave a Comment