Nato-kansanäänestystä ei tarvita

Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen pitäisi hakea Nato-jäsenyyttä ensi vaalikaudella. Kenties hieman yllättäen kukaan ei myöskään pidä kansanäänestystä Natosta välttämättömänä.

Tämä selvisi, kun kansanedustaja Elina Lepomäki, sisäministeri Petteri Orpo ja puheenjohtaja Alexander Stubb kohtasivat toisensa Verkkouutisten järjestämässä ensimmäisessä puheenjohtajapaneelissa tiistaina Seinäjoella.

– Lähden siitä, että Nato-jäsenyyden takana pitää olla Suomen poliittinen johto ja Suomen kansan enemmistö, sanoi Alexander Stubb.

Stubb tarkensi vielä kysyttäessä, ettei pidä kansanäänestystä prosessina välttämättömänä.

Petteri Orpo korosti Nato-asian edellyttävän valtiojohdon ja eduskuntapuolueiden yksituumaisuutta, riittävää enemmistöä. Jäsenyyden hakemisella on myös oltava ”kansan vahva tuki”. Välttämättömänä hänkään ei kansanäänestystä pitänyt:

– Mielestäni siinä tilanteessa pitää arvioida, onko se kansan riittävä tuki ilmiselvää vai vaatiiko se kansanäänestyksen.

Elina Lepomäen mukaan valtion ydintehtäviin kuuluu sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta huolehtiminen, jolloin perustuslain mukaan sekä hallituksella että tasavallan presidentillä on ”aika riittävät valtaoikeudet tehdä tarvittavia toimenpiteitä myös Nato-jäsenyyteen liittyen”.

Lepomäki painotti Nato-keskustelun tärkeyttä, mutta katsoi, ettei valtiojohdon pitäisi lähteä sitomaan kansanäänestyksellä käsiään:

– Minusta se ei ole poliittisesti tässä ajassa kovinkaan viisasta.

Rauhallisempien aikojen ylellisyyttä?

Kolmikon kannanotot Nato-kansanäänestykseen ovat kiintoisia, sillä kokoomus on monien muiden puolueiden tapaan painottanut kansanäänestystä mahdollisen Nato-jäsenyyden yhteydessä. Tosin tuoreimmassa, vuodelta 2010 peräisin olevassa Nato-kannanotossa on päädytty muotoiluun, jonka mukaan ”Nato-jäsenyydelle tulee olla valtiojohdon, eduskunnan ja kansalaisten selvä tuki”.

Myös kokoomuksen varapuheenjohtaja Janne Sankelo on herätellyt viime aikoina keskustelua Nato-kansanäänestyksestä. Hänestä kokoomuksen olisi syytä pohtia kantaansa asiaan. Maailma on muuttunut.

– Painostus Venäjän suunnalta voi olla niin kovaa, että Natolta tarvittaisiin turvatakuut jo hakuprosessin aikana, hän sanoi vappuna puheessaan Seinäjoella.

Sankelo pohdiskeli, että ”kansanäänestykset taitavat tällaisissa asioissa olla rauhallisempien aikojen ylellisyyttä.”

Niin, Suomen lähiympäristö on viime vuosina muuttunut. Venäjästä on tullut entistä arvaamattomampi. Myös tuoreessa, ulkoministeriön teettämässä Nato-arviossa on ruodittu rohkeasti Venäjän kehitystä ja sitä, miten se reagoisi Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen.

Jos Nato-jäsenyyttä päädytään hakemaan, kirjoittajien mielestä ”olisi olemassa hyvät perusteet lyhentää siirtymävaihetta jäsenyyshakemuksen jättämisen ja Natoon pääsyn välillä, sillä tänä aikana Venäjän vastatoimet olisivat vihamielisimmillään”.

Nopeutettu prosessi voisi osoittautua kuitenkin hankalaksi, jos Suomi ja Ruotsi tekisivät Nato-päätöksensä samaan aikaan, mitä kirjoittajat taas sinänsä pitäisivät viisaana menettelytapana. Poliittiset prosessit kulkevat Suomessa ja Ruotsissa kuitenkin omia latujaan ja ”näihin prosesseihin voi kuulua lopputulokseltaan epävarmoja kansanäänestyksiä”, kirjoittajat muistuttavat.

Nato-kansanäänestykset harvinaisia

Hyvä kysymys on, miksi Natosta pitäisi järjestää kansanäänestys? Nato ei edellytä hakijamailta kansanäänestystä, vaan ”kansan tukea”. On tulkintakysymys, miten se mitataan.

Nato-kansanäänestykset ovat myös tuiki harvinaisia. Naton 28 jäsenmaasta vain kolmessa on järjestetty kansanäänestys Natoon liittymisestä. Nämä maat ovat olleet Unkari, Slovenia ja Espanja. Espanjassa Natosta järjestettiin kansanäänestys tosin vasta jälkikäteen, vuonna 1986, vaikka maa oli liittynyt puolustusliittoon jo 1982.

Jos valtiojohto lähtisi liputtamaan Nato-jäsenyyden puolesta, kansan mielipide  todennäköisesti seuraisi perässä, kuten Verkkouutiset taannoin selvitti. Takeita tästä ei kuitenkaan ole.

Nato-kansanäänestys olisi Suomessa lain mukaan neuvoa-antava, mutta käytännössä poliittisesti sitova. Kansan päätöksen yli kävelemistä olisi vaikea perustella.

Menettelytapoihin lukkiutumisen vaarana on kuitenkin se, ettei metsää nähdä puilta. Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö on murroksessa ja voi vaatia ketteriä ratkaisuja.

Jos Nato-jäsenyyttä päädytään hakemaan, prosessi olisi jo lähtökohdin kaikkea muuta kuin helppo. Tätä ei kannattaisi hankaloittaa enää millään ei-välttämättömillä kiemuroilla, kuten kansanäänestyksellä.

Kokoomuksella olisi paikka avata keskustelu asiasta.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Satu Schauman
Satu Schauman on Verkkouutisten toimittaja.

Leave a Comment