Nämä sukupolvet voittivat eläkejärjestelmässä

Vanhuksista on suomalaisessa yhteiskunnissa huolehdittu aina. Ennen nykyistä työeläkejärjestelmää vain harvat ihmiset saivat eläkettä. Eläke oli lähinnä valtion virkamiehillä ja joillakin kaupan tai teollisuuden toimihenkilöille. Suurilla työnantajilla oli lisäksi huoltovelvollisuus pitkäaikaisista työntekijöistä ja osalla käsityöläisistä ja työväestöstä keskinäiseen apuun perustuvia eläkekassoja, joiden tarjoama turva jäi kuitenkin usein vaatimattomaksi.

Suurimmilla osalla kansalaisista vanhuudenturva perustui sukulaisturvaan tai köyhäinhoitoon. Esimerkiksi lapset voitiin velvoittaa huolehtimaan vanhemmistaan. Vanhoissa lehdissä voi törmätä myös tarinoihin siitä, kuinka ainut poika ei antanutkaan velvoitteen mukaisesti vanhalle äidille tai isälle tarpeeksi ruokaa ja viranomaisten piti puuttua asia. Tarinat ovat karuja.

Nykyisen kaltainen työeläkejärjestelmä perustettiin työtekijöiden ja työnantajien kesken 1960-luvulla. Modernissa, teollistuvassa yhteiskunnassa syytinki ei ollut ratkaisu vanhuudenturvaan. Lisäksi elinikä oli ollut nousussa. Järjestelmästä tehtiin osittain rahastoiva. Suurin osa maksuista meni suoraan maksajilta eläkeläisille, mutta rahastoja pyrittiin kerryttämään myös tulevaisuutta varten. Nykymittapuulla eläkemaksujen taso ja rahastojen kerryttäminen olivat kuitenkin vaatimatonta eläkejärjestelmän ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Eläkemaksut olivat aluksi noin viisi prosenttia palkoista, josta ne nousivat 1970-luvun puolivälissä runsaaseen 10 prosenttiin. Nousu jatkui seuraavina vuosikymmeninä. Rahastojen reaalisen tuoton on täytynyt olla huono tai negatiivinen. Tilastotietoa asiasta on lähes mahdotonta saada jälkikäteen, mutta korkotaso säädellyillä rahoitusmarkkinoilla oli tällöin vahvasti negatiivinen. Lisäksi maksut palautuivat eläkeyhtiöistä lähinnä lainojen muodossa takaisin yrityksiin.

Matemaattisesti ensimmäiset sukupolvet, jotka tulivat mukaan työeläkejärjestelmään, ovat olleet voittajia. ETK:n laskelmien mukaan suurten ikäluokkien laskennallinen tuotto työuran aikana maksetuille eläkemaksuille on ollut noin kuuden prosentin luokkaa reaalisesti. Tuotto on korkea. Nyt töissä olevilla sukupolvilla reaalinen tuotto on ennusteiden mukaan noin 2-3 prosentin haarukassa.

Suurin syy nyt eläkkeillä olevien sukupolvien parempaan laskennalliseen tuottoon on, että heidän maksamansa eläkemaksut ovat olleet alhaisemmat kuin tänä päivänä. Nykypäivän näkökulmasta on helppo ajatella, että 1960- ja 1970-luvuilla eläkemaksujen olisi pitänyt olla huomattavasti korkeammat. Tällöin silloiset työssä olevat sukupolvet olisivat kerryttäneet enemmän omista eläkkeistään.

Toisaalta reaalinen palkka- ja elintaso olivat 50 vuotta sitten selvästi alhaisempia kuin tämän päivän Suomessa. Tämä ensimmäinen sukupolvi maksoi myös niiden eläkkeitä, jotka eivät ehtineet kerryttämään omia eläkkeitä ollenkaan. Lisäksi eläkerahastojen kasvattamisen järkevyyttä alensivat kehittymättömät rahoitusmarkkinat ja negatiivinen reaalikorko.

Yhteiskunnallisesti olisi todennäköisesti ollut mahdottomuus ajaa eläkemaksut nollasta nykypäivän tasolle nopeasti. Nopea korotus olisi ollut shokki vientiteollisuudelle. Sama ongelma on käytännössä ollut useissa maissa. Kun siirrytään edes osittain rahastoituun järjestelmään, ensimmäisen sukupolven tuotot järjestelmästä ovat parhaimmat.

Tuoreimpien sukupolvien väliset laskennalliset erot ovat pienehköjä. Tuorein, tämän vuoden alusta voimaan tullut eläkeuudistus heikensi jonkin verran 1960- ja 1970-luvuilla syntyneiden tuottoja ja lisäsi laskennallisesti 1980-luvulla syntyneiden ja tätä nuorempien ikäluokkien tuottoja. Suuremmat erot löytyvät miesten ja naisten välillä kuin tuoreimpien sukupolvien välillä. Naisten miehiä pidempi elinikä vaikuttaa laskennallisiin tuottoihin. Miehillä on korkeammat eläkkeet, mutta naiset ehtivät olla pidempään eläkkeellä.

Viimeisimmissä eläkeuudistuksissa huomio on ollut työssä käyvissä ikäpolvissa ja tätä kautta tulevissa eläkkeissä. Täysin rauhassa nykyiset eläkeläiset eivät kuitenkaan ole saaneet olla. Muutokset eivät ole kuitenkaan tulleet eläkejärjestelmän kautta vaan verotuksen kautta. Eläkkeitä ei suojaa verottajalta perustuslakikaan.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Risto Murto

Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.


Leave a Comment