Näivettyvän yliopiston älyttömyyksiä

Jokainen on kuullut sammakosta, joka menehtyi huomaamattaan kattilassa, jota pikkuhiljaa kuumennettiin. Onkohan suomalaiselle yliopistolle käymässä samoin?

Vallalla on trendejä, jotka vääjäämättä näivettävät yliopistoa, ilman, että kukaan nimenomaisesti juuri tätä lopputulosta tavoittelisi.

Mainitsen kolme paljastavaa yksityiskohtaa.

Ne ovat näennäisesti kaukana yliopistolaitoksen ydintoiminnasta, akateemisen opetuksen antamisesta ja tieteellisestä tutkimustoiminnasta. Silti niillä on taloudellista arvoaan oleellisesti suurempi vaikutus yliopistolaisten tuottavuuteen. Vastaavia esimerkkejä voi vaivatta luetella lukuisia.

Yliopistosiivous huononee

Kehittämistoimista vastaavat ovat laskeneet mielekkääksi sen, että työhuonettani siivotaan 7 000 euron palkalla eikä 2 000 euron palkalla.

Kun työnantaja jokaisella siivouksen kilpailutuksella ostaa käytännössä vähemmän siivousta, niin työntekijän pitää itse siivota, ellei hän halua kärsiä työtilojen likaa.

Tämä voi näyttää jonkun kamreerin mielestä siivouksen tehostamiselta, mutta ei se sitä ole: se on tuhlausta. Yliopistolla on väärät siivoojat! Ei professorin kuulu siivota, vaan siivoojan.

Toinen triviaali esimerkki.

Yliopistossa vaihdettiin pöytäpuhelimet kännyköihin. Tämä perusteltiin kustannussäästöillä.

Työntekijäin pyydettyä tehdyt laskelmat, pyynnöt torjuttiin – mitä ilmeisimmin koska niitä ei juuri oltu tehty, vaan oltiin vain ylimalkaisesti spekuloitu kustannuskehitystä.

Asetettu tavoite kyllä saavutettiin, mutta ilmeisesti vahingossa.

Hankitut halvat kännykät ovat niin kehnoja, että puhelun sisältöä ei kuule kunnolla sen enempää soittaja kuin vastaanottajakaan. Sihteereiden keskinäinen puhelu saatetaan nyt ripeästi päättää seuraaviin vuorosanoihin:

– Mitä sanoit, en kuullut. Voitko toistaa!

– Tulenko minä sinne vai tuletko sinä tänne, niin saada asia hoidettua?

Puhelumaksut pienenevät oleellisesti toisesta syystä: työntekijät käyttävät työpuhelimiensa sijaan omia, laadukkaampia kännyköitään.

Yliopisto kätevästi privatisoi oleellisen infrastruktuurinsa ylläpitokustannuksia työntekijöilleen.

Kolmas esimerkki: keskittämisvimmassa oppiaineilta viedään toimistosihteerit. Heidät keskitetään palvelukeskuksiksi kutsuttuihin yksiköihin, jotka edustavat orwellilaista maailmaa, nimeä myöden. Helppo on ennustaa, että käytännössä professorit tekevät toimistosihteereidenkin työt: huoltavat kopiokoneita ja kirjoittavat matkalaskuja, varaavat luentosaleja, rekisteröivät opintoja, tilaavat toimistotarvikkeita. Ei nouse Suomen tiede näillä puuhilla!

Yliopisto tuottaa näillä huononnuksilla tarkoittamattomia kielteisiä oheisvaikutuksia, kuten tuottavuustappioita ja suoranaista työssäviihtymättömyyttä.

Yliopistoväki ei näistä epäkohdista julkisuuteen puhu, koska häpeävät ja  pilliinviheltäjän kohtalo kyllä tiedetään.

Yliopistolaiset kiroavat kurjistumista keskenään. Joku hintalappu silläkin on.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Matti Wiberg

Matti Wiberg on valtio-opin professori Turun yliopistossa.


Leave a Comment