Mitä toivon vihreiden seuraavalta puheenjohtajalta

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön seuraaja valitaan kesäkuun puoluekokouksessa. Valinta on merkittävä, sillä Villen aikana vihreät ovat vihdoin murtaneet lasikattona pidetyn kymmenen prosentin kannatuksen. Ville on onnistunut monissa asioissa, mutta kaikkeen en ole ollut tyytyväinen.

Uuden puheenjohtajan ratkaisevassa jäsenäänestyksessä ääneni saa ehdokas, joka täyttää seuraavat kriteerit:

Ymmärrys siitä, että tavoitteet ovat tärkeämpiä kuin keinot. Vihreiden tulee olla enemmän pragmaattinen, kuin ideologinen puolue. Tällä tarkoitan sitä, että keskiössä tulee olla tavoitteet ja niihin pääseminen, eivät keinot millä niihin päästään. Keinojen ei pitäisi olla ideologinen kysymys, vaan on valittava ne keinot, joilla päämääriin päästään mahdollisimman tehokkaasti ja edullisesti.

Ymmärrys siitä, että vihreiden ei kannata asemoida eikä määritellä itseään vasemmistopuolueeksi. On hyväksyttävä, että puolueen sisällä on sekä oikeistolaisempia, että vasemmistolaisempia politiikkoja, joiden yhdistävä tekijä on arvoliberaalius. Tämä on ollut vihreiden vahvuus, eikä siitä pidä luopua. Varsinkin kun samaan aikaan vahvasta vasemmisto-oikeistojaosta tunnettu Ranska on valitsemassa presidentiksi Emmanuel Macronin, jonka keskeinen viesti on ollut oikeisto- ja vasemmistojaon hylkääminen. Ei kannata mennä sinne mistä muut tulevat.

Ymmärrys siitä, että talouskasvua ja sitä kautta tulevaa vaurautta tarvitaan. Vihreille talous on liian pitkään merkinnyt sitä, miten julkisen talouden varoja hoidetaan ja käytetään, vähemmän sitä miten työpaikkoja ja sitä kautta verotuloja luodaan. Vihreiden näkemys tulevaisuuden taloudesta on liian kapea. Se, että cleantech ja siihen liittyvät viherkaulustyöpaikat ratkaisevat ongelmat ei valitettavasti ole uskottava kokonaisuus, vaan pieni osaratkaisu. On kyettävä katsomaan taloutta kokonaisuutena unohtamatta teollisuutta ja sen kilpailukykyä.

Ymmärrys siitä, että markkinat luovat tehokkuutta. Markkinat pakottavat koko ajan sekä parantamaan, että uudistamaan toimintatapoja. Ne myös kirittävät julkista sektoria. Mitä tehokkaammin julkinen sektori toimii, sitä enemmän saamme verovaroistamme hyötyä. Tehostaminen sinänsä on valitettavan usein ymmärretty väärin, sillä ainakin itselleni se tarkoittaa jatkuvaa toimintatapojen miettimistä ja parantamista. Sitä, että päästään eroon sekä turhista töistä, että tehottomista toimintatavoista.

Ymmärrys siitä, että kukaan ei ole aina oikeassa. Vihreiden on opittava kuuntelemaan ja arvostamaan muiden mielipiteitä. Oppositiopolitiikan sävyn tulisi olla rakentavaa, ei räksyttävää ja vihamielistä. Todellisuudessa kaikki osaaminen ja tieto ei asu vihreissä vaan välillä kannattaa jopa muuttaa mielipiteitään sen perusteella mitä muut asiasta ajattelevat. On muistettava, että kaikki omat ajatukset eivät ole jumalallisen hyviä eivätkä muiden kannat tule suoraan saatanalta, edes ydinvoimakysymyksessä.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Panu Laturi
Osakas, johtava asiantuntija, N2 Comms.

Leave a Comment