Mitä gallupit tietävät?

Saamme kuukausittain lukea vähintään kahden puolueiden kannatusta mittaavan tutkimuksen tulokset. Muutokset kuukaudessa ovat pieniä ja usein jopa erisuuntaisia kahden laitosten välillä, mutta aineksia spekulaatioille pääkirjoituksia myöten ne antavat.

Mittauksen tilannut media on kärjessä, kun tiedotusvälineet kilvan kommentoivat tuloksia. Turkulaiset politiikan kommentaattorit joutuvat heräämään aamuyöstä päästäkseen aamun televisioihin selittämään, miksi yksi puolue on mennyt 0,2 prosenttiyksiköllä toisen ohi.

Jos puolueen kannatus näyttää huonohkoja lukemia, puoluejohto kommentoi tyynesti, että gallupit ovat gallupeja ja todellinen kansan mielipide nähdään vasta vaaleissa. Jos sitten seuraava mittaus näyttääkin kannatuksen nousua 0,3 prosenttiyksiköllä, on helppo todeta, että työ alkaa näkyä ja kansa ymmärtää.

Puolueet tietävät, että pikkunousuihin tai laskuihin reagoiminen on lyhytjänteistä. Vihreät tosin sekosivat muutaman prosentin nousullaan uhoamaan itselleen pääministerin paikkaa.

Gallup-uutisen lopussa mainitaan vakuutusehtomaisen pienellä tekstillä, että tutkimuksessa on virhemarginaali, joka useimmiten merkitsee sitä, että tuloksesta ei oikeastaan voi päätellä yhtään mitään, koska muutokset ovat sitä pienempiä. Tutkimukset perustuvat otantaan ja ovat toki suhteellisen luotettavia, vaikka moni ihmetteleekin, miten kysely 2000 ihmiseltä voi tietää, mitä 4 miljoonaa äänioikeutettua ajattelee.  Kyllä voi, se on ainoita asioita, joita opin tilastotieteen pitkällä peruskurssilla Tampereen yliopistolla v. 1970.

Kurssia ei muuten pitänyt professori Risto Sänkiaho, joka onnistui jäämään ihmisten mieleen laatimalla TV:n vaalivalvojaisten historian ensimmäisen tietokone-ennusteen. Se meni pieleen, koska ohjelmaan ei ollut syötetty mahdollisuutta SMP:n niin suurelle voitolle, joka toteutui. Paikkamäärä nousi yhdestä kahdeksaantoista. SMP:n puoluesihteeri Eino Poutiainen oli ajan tasalla tupakka-aski kirjanpidollaan ja ”sänkiaholaisten roknoosit”, kuten hän sanoi, menivät siis pieleen.

Mittaukset ennustavat kohtuullisen hyvin vain sen hetken tilannetta. Mutta viime vuosina niiden määrä, joilla joko ei ole kantaa tai jotka eivät sitä tahdo sanoa, on noussut merkittävästi, oikeastaan häkellyttävästi. Jopa vain alle kuusi vastaajaa kymmenestä kertoo kantansa. Eduskunta- ja kuntavaaleissa sentään useampi äänestää, joten liikkuvien, viime viikoilla, jopa päivinä, kantansa valitsevien määrä on lisääntynyt merkittävästi.

Tämän puolueiden tutkimusosastot ja puoluesihteerit toki tietävät. Kuukausikohtaisempia gallupeita kiinnostavampaa tutkittavaa onkin puolueiden kuva eri perustein kansalaisten keskuudessa. Mikä koetaan talouden, mikä ulkopolitiikan osaajaksi, mikä ylimieliseksi jne.

Ja kyllä, minä aina kuun vaihduttua alan aamuisin odotella, että jokohan se Ylen gallup tänään tulisi.

Mutta se on eri juttu, ei sitä aina jaksa olla viileän analyyttinen.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Heikki A. Ollila
Heikki A. Ollila (kok.) on kunnallisneuvos ja entinen kansanedustaja.

Leave a Comment