Mission impossible – mahdoton tehtävä?

Vuosi sitten palkansaajat osoittivat mieltään hallituksen pakkolakikaavailuja vastaan. Ymmärsimme hallituksen huolen Suomen tulevaisuudesta, emme sen yritystä kyykyttää palkansaajia. Vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen kesän kynnyksellä syntyi kilpailukykysopimus, joka on harvinaisen kattava keskitetty työmarkkinaratkaisu.

Sopimus leikkaa ostovoimaa ja siirtää työnantajan maksuvastuuta palkansaajille. Se myös kohtelee epätasa-arvoisesti eri aloja. Olemme silti todenneet STTK:ssa, että sopimus on parempi kuin yritys pakkolaeilla murtaa suomalaisen sopimusyhteiskunnan perusteita.

Olemme STTK:ssa edelleen ja jatkuvasti todella huolestuneita Suomen taloudesta, kilpailukyvystä, työllisyydestä ja keskituloisen suomalaisen jokapäiväisestä toimeentulosta. Teemme päivittäin töitä huolen lievittämiseksi. Omassa kehittämistyössämme lähdemme siitä, että koko ay-liikkeen tavoite pitäisi olla palkansaajien yhteistyön vahvistaminen Suomessa ja Euroopassa. Kaikki eivät valitettavasti ole kanssamme samaa mieltä, ja tästä on viime päivinä saatu myös vahvoja signaaleja.

***

Myös maan hallituksella on ymmärrettävä huoli Suomen tulevaisuudesta korkeiden työttömyyslukujen varjossa. Hallitus nimesi budjettiriihen yhteydessä valtiosihteeri Martti Hetemäen vetämään työryhmää, jonka tehtävä on laatia yhteinen esitys työllisyyden lisäämiseksi ja työttömyyden keston lyhentämiseksi. Tavoite on lisätä työllisyyttä vähintään 10 000 henkilöllä valtiovarainministeriön laskukoneella laskettuna.

On myönteistä, että valmistelu tehdään yhteistyössä työnantajien ja palkansaajien kanssa. Kielteistä on tiukasti rajattu toimeksianto ja äärimmäisen tiukka aikataulu. Pessimisti toteaisi tehtävän kuuluvan luokkaan ”mission impossible – mahdoton”. Ylivoimaisesti haastavin kokonaisuus on ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistaminen nopeampaan työllistymiseen kannustavaksi niin, että se lisää työllisten määrää 8 000 henkilöllä ja vaikutukset valtiontalouteen ovat neutraalit.

STTK joka tapauksessa tarttui muiden työmarkkinajärjestöjen kanssa työhön, joka on nyt loppusuoralla. Haasteita ei puutu. Selkokielellä se tarkoittaa, että ei oikein hyvältä näytä.

Työllisyyden näkökulmasta suurin ongelmamme Suomessa on työpaikkojen puute. Uusia työpaikkoja ei synny eikä työllisyys merkittävästi parane työttömyysturvaa heikentämällä.

Toki tutkitun tiedon mukaan esimerkiksi työttömyysturvan pituudella on vaikutus työllistymiseen. Toisaalta työttömyysturvan tason leikkaamisella on oma vaikutuksensa toimentulotukien kasvaessa. Jollakin tavalla ihmisen on elettävä.

Työttömyysturvaan on tämän hallituksen aikana tehty merkittäviä heikennyksiä, jotka eivät ole vielä edes voimassa. Hallituksen aiempien päätösten vaikutukset työllisyyteen ovatkin täysin arvailujen varassa. Kilpailukykysopimus lisää työllisyyttä arviolta 35 000 uudella työpaikalla.

Miksi hallituksella ei ole malttia seurata jo tehtyjen päätöksien vaikutuksia työllisyyteen? Väkisin tulee mieleen, ettei hallitus luota omaan linjaansa. Ja jos ei luota, niin kuka siihen sitten luottaisi?

On kohtuullista, että lisäämme työttömien omaa vastuuta työllistymisestä. Mutta se ei voi tapahtua työtöntä syyllistämällä ja kyykyttämällä tai luomalla lisää taloudellisia sanktioita. Työttömiä on aktivoitava esimerkiksi kouluttautumismahdollisuuksilla ja purkamalla työnhakuun liittyvää tarpeetonta byrokratiaa. Tavoitteena on oltava, että työn tekeminen on aina kannattavampaa kuin ilman työtä oleminen. Kannustinloukkujen poistaminen on tässä asiassa tärkeää.

***

Hetemäen työryhmällä on vielä viikko aikaa. En silti laittaisi kovin suurta panosta onnistumisen puolesta. Sen verran suuri ero osapuolten asettamissa tavoitteissa on.

Hallituksen väitetty tavoite on lisätä kannustavuutta. Ikävä kyllä näyttää siltä, että ainoa todellinen tavoite on loppujen lopuksi suoraan leikata tavalla tai toisella työttömyysturvasta. Palkansaajajärjestöt uskovat inhimillisempiin keinoihin. Esityksemme eivät ole saaneet tuulta purjeisiinsa.

Työmarkkinajärjestöjen ja erityisesti ay-liikkeen jäykkyydestä ja hitaudesta – suoranaisesta muutosvastarinnasta – puhutaan paljon. Osa kritiikistä on toki oikeutettua. Laiha lohtu on, että näyttää sitä löytyvän muualtakin.

Jos hallituksen suunnasta saammekin ymmärrystä, viimeistään keskeisten ministeriöiden virkamiesviikatteet leikkaavat ehdotuksemme lähes poikkeuksetta.

Työryhmän suuri haaste näyttää olevan monin tavoin suomalaisten arjesta vieraantuneiden päättäjien vastahakuisuus ja kielteinen asenne kaikelle uudelle. Ministeriöissäkin ollaan aivan liian usein siellä luotujen erilaisten järjestelmien vankeina.

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Antti Palola

Antti Palola on STTK:n puheenjohtaja.


Leave a Comment