Miksi farmari marssii?

Ihmiset tarvitsevat putkimiestä, lääkäriä ja pappia aina joskus. Maanviljelijää tarvitaan muutaman kerran joka päivä.

Nuorna miesnä järjestimme Sami Yli-Rahnaston kanssa maajussien lakon joskus 2000-luvun alkupuolella. Tapahtuma ei ollut vitsi vaikka se hiukan kieli poskessa tehtiinkin. Eihän farmari voi mennä lakkoon. Tilaisuus sai paljon positiivista mediatilaa. Silloinkaan ei näyttänyt kovin hyvältä. 15 vuodessa tilanne on pahentunut edelleen, kunnes viime vuosi oli jo jyrkkää alamäkeä.

Nyt Sami avautui Ilkan mielipidetekstissään. Tarkalla talousmiehellä on rehulaskut rästissä ja pankinjohtajankin luona on käyty. Suurimmassa pulassa ovat investoijat – tilat, jotka ovat tulevaisuuden ruuan tuottajia. Tilat, jotka ovat jo velkansa maksaneet, pärjäävät. Jos ei muuten niin lopettamalla.

Yrittäjä ei väsy työstä, vaan rahan puutteesta, viranomaisten ammattitaidottomasta valvontarumbasta, Mavin maksamattomista rahoista, ääriliikkeiden pilkasta ja ruuan hinnan halveeraamisesta. Erityisesti väsymys tulee tulevaisuuden uskon hiipumisesta. Miksi suomalainen ruoka ei voisi maksaa vähän enemmän, silloin sitä riittäisi useammalle?

Nyt on käymässä niin, että hintaa alennettaessa ruuan tuottajat ovat käymässä vähiin. Kun ruoka tuodaan ulkomailta, halpuuttaminen on jo vaikeampaa. Ulkomailta ei tuoda raaka-aineita teollisuuden tarpeisiin vaan valmiita eineksiä. Silloin ei tarvita elintarviketeollisuutta eikä montaa muutakaan tahoa.

Yksi ajankohtainen murheenkryyni oin viranomaisvalvonta. Se on lisääntynyt muutamassa kuukaudessa käsittämättömiin mittoihin. Farmari on syyllinen kunnes hän syyttömyytensä todistaa. Pienistä epäolennaisista unohduksista voi tulla kymmenien tuhansien sanktiot.

Lausuntakierroksella on nyt uusia keksintöjä.  Jos perunafarmariksi rekisteröitynyt tila myy tillinipun tai ruohosipulia asiakkaan toivomuksesta juhannusviikolla ilman eri ilmoitusta, häntä saatetaan rangaista täydentävien ehtojen rikkomuksesta kymmenillä tuhansilla euroilla. Syynä on se, että toiminta on muuttunut oleellisesti.
Jos tillin myyjäksi rekisteröitynyt jonain juhannuksena ei myykään  tilliä, häntä sakotetaan taas valtavilla sanktioilla, jos hän ei tehnyt keskeytysilmoitusta.
Sanktio on iso, koska se ulottuu tilan kaikkeen toimintaan, myös eläinpalkkioihin ja peltotukiin. Jos emolehmätila lahjoittaa naapurilleen mehuomenoita ilman ilmoitusta, emolehmien tukia leikataan.

Maaseutuvirasto kertoo onnistuneensa tukien maksuaikatauluissa. Pelkästään tämän vuoden puolella tavoitteellista maksuaikataulua on myöhennetty kolme kertaa. Osa viime vuodeksi luvatuista rahoista maksetaankin vasta juhannuksena.

Pallo on poliittisella ohjauksella. Heiltä vaaditaan luovuttaa ja erityisesti halua. Ehkä traktorimarssi saa heidät tajuamaan ja haluamaan. Virkamieskunta pitää saada ruotuun. Mutta ensiksi farmareiden tileille pitää saada luvatut rahat.

Farmareiden tuohtumus on aiheellista. Se ei ole rutinaa rutinan vuoksi. Se ei ole mitään tukiaisista kitisemistä vaan aiheellista kapinaa.

Tulee mieleen Pohjalaisia mykkäelokuva, jossa alkuteksteissä mainitaan: “Virkavallan edustaja, pitäjän uusi vallesmanni, joka piti velvollisuutenaan nöyryyttää jäykät talonpojat”.
Nyt tarvitaan niitä Harjun Jusseja, jotka nousevat vallesmannia vastaan. Niitä tuntuu maakunnissa myös piisaavan.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Hannu Koivisto

Hannu Koivisto on vapaa toimittaja Kurikasta.


Leave a Comment