Me luomme yhdessä omat viheliäiset ongelmamme

Nälkäisen ajattelu kapenee ruokaan. Varattoman selviytymiseen. Siksi köyhä tekee huonoja valintoja. Syö ja elää epäterveellisesti, hoitaa taloutta lyhytnäköisesti. Köyhyys ei johdu noista onnettomista päätöksistä. Nuo onnettomat päätökset johtuvat köyhyydestä. Köyhän on ensin saatava säällinen toimeentulo. Vasta sen jälkeen hän kykenee huolehtimaan itsestään ja perheestään. Samalla tavoin yksinäisen ajattelu kapenee yksinäisyydessä. Sosiaaliset kyvyt heikkenevät, muiden kanssa olemisesta tulee kömpelöä. Yksinäisen on ensin saatava ystäviä voidakseen hankkia ystäviä.

Työttömyys, tekninen osaamattomuus, rakkaudeton elämä, masennus, kyvyttömyys ymmärtää monimutkaista maailmaa. Lähes kaikissa nykypäivän vitsauksissa ahdinkoon joutuneen on ensin saatava apua. Vasta sen jälkeen hän kykenee auttamaan itseään.

Näiden viheliäisten ongelmien havaitseminen ja korjaaminen vaatii empatiaa. Empatia on ihmiselle onneksi lajityypillinen ominaisuus. Jopa 98 prosenttia ihmisistä kykenee tutkimusten mukaan tuntemaan ainakin jossain määrin empatiaa toisiaan kohtaan. Ainoastaan pari prosenttia ovat kykenemättömiä empatiaan. Yhteiskunnan systeemit ja prosessit sen sijaan eivät kykene lainkaan empatiaan. Empatia kun vaatii, että empatian kohdetta käsitellään hänen omista lähtökohdistaan, hänen tilanteessaan, erityistapauksena. Yhteiskunnan järjestelmät puolestaan lähtevät yleisyydestä. Kaikille samat säännöt, mikä on pohjimmiltaan hyvin epäempaattista.

Empaattiset maailmanparantajat ovat luoneet yhteiskuntaan rakenteet, jotka ovat itsessään äärimmäisen epäempaattisia. Rakenteellisesti, perusteellisesti, tehdasasetuksiltaan. Se luo Suomeen empatiavajeen, joka paitsi estää auttamasta oikealla tavalla, myös luo edellä mainittuja viheliäisiä ongelmia. Syrjäytyminen ei ole luonnonlaki, se on hierarkkisen yhteiskunnan perusominaisuus. Tuo kaikki on sikäli ymmärrettävää, että teollisella ajalla meillä ei ollut vaihtoehtoa. Nyt digitaalisella ajalla meillä on vaihtoehto.

Esko Kilpi on pohtinut vastaavaa ilmiötä työelämän puolella. Työelämä on osaamisen pyramidi. Kallis huippuosaava työvoima huipulla, ammattilaiset keskellä, edullinen kouluttamaton työvoima pohjalla. Kustannustehokkuus ajaa organisaation minimoimaan kalliiden huippuosaajien määrää ja lisäämään edullisten osaamattomien määrää. Ongelma ei ole tässä kaikessa osaamaton työvoima sinänsä vaan osaamaton työpaikka, joka sitoo ihmisen käyttämään aikaansa ja energiaansa rutinoituun työhön, joka ei vaadi osaamista, ei kehitä osaamista eikä luo osaamista. Hierarkkinen työelämä siis parantaa harvan huippuosaajan osaamista ja heikentää monen osaamattoman osaamista. Pahimmillaan työntekijällä voi olla takanaan vuosikymmenten työkokemus, joka on todellisuudessa vain kuukauden työkokemus, jota on toistettu satoja kertoja.

Sama ilmiö näkyi hankkeessa velvoittaa työtön hakemaan viikoittain työpaikkaa. Työelämässä on kysyntää oma-aloitteisuudelle, luovuudelle ja innostukselle. Rutinoitu hakemusten tekeminen, rutinoitu kielteisten vastausten saaminen ja rutinoitunut raportointi tästä kaikesta viranomaisille heikentää työttömän oma-aloitteisuutta, luovuutta ja innostusta.

Me olemme luoneet yhteiskunnan, joka eri käänteissään itse luo ne viheliäiset ongelmat, joita vastustamaan se on valjastettu, ja joiden ratkaisemiseen se on kykenemätön. Tämä kaikki on tapahtunut vahingossa. Enemmän ymmärtämättömyydestä kuin piittaamattomuudesta, enemmän ajattelemattomuudesta kuin julmuudesta.

Miten korjata tilanne?

Empatia tuli jo mainittua. Koska empatia on yksilöllinen, ei systeeminen ominaisuus, tulee valtiota ja instituutioita kääntää pienemmälle ja yksittäisten ihmisten toimintavapautta isommalle.

Toisekseen tarvitaan perustuloa, sillä säällinen toimeentulo vapauttaa ihmisen kantamaan vastuuta itsestään.

Kolmanneksi tarvitaan avointa kansalaisyhteiskuntaa, jossa joukko ihmisiä kokoontuu ratkomaan konkreettista ongelmaa ja hajaantuu ratkomaan uusissa kokoonpanoissa seuraavaa ongelmaa sen jälkeen, kun ensimmäinen ongelma on ratkaistu.

Työelämässä on vihdoin pyristeltävä irti siitä hierarkiasta, joka heikentää työvoiman osaamista. Mikromanagerointi on suomalaisen kilpailukyvyn vahvin nakertaja. Työntekijälle on äärimmäisen vahingollista olla rutinoituneessa työtehtävässä joka ei tarjoa merkitystä, jossa ei ole tarkoitusta, joka ei kehitä osaamista ja joka kaventaa oma-aloitteisuutta ja laitostaa elävän ihmisen tottelevaiseksi robotiksi.

Tilalle kaivataan vuorovaikutusta, jossa työntekijät etsivät yhdessä kollegoiden ja asiakkaiden kanssa ongelmat ja tilaisuudet, jotka korjata tai joihin tarttua. Työssä oppiminen ja tuon opin jakaminen laajasti on tämän päivän työn arvokkain ominaisuus. Huomattavasti arvokkaampi kuin pelkkä yhden yrityksen sen hetkinen liikevaihto tai kannattavuus, sillä työssä oppimisen maksimointi maksimoi koko yhteisön pidemmän aikavälin liikevaihdon, kannattavuuden ja hyvinvoinnin.

Politiikka elää avainsanoista. Tämän päivän avainsana on symmetria. Tiedon symmetria, jossa jokaisella kansalaisella on pääsy tietoon ja asioiden valmisteluun, yhteiskunnassa ja yrityksissä. Vallan symmetria, jossa jokainen voi antaa panoksensa yhteiseen hyvään ilman että tarvitsee odottaa vuosikymmeniä sitä oikeaa positiota jossa vaikuttaa. Johtamisen symmetria, jossa kukaan ei laitostu toisen ikeen alla vaan pääsee itse yrittämään ja erehtymään, onnistumaan ja oppimaan. Vaikutusvallan symmetria, jossa karismaattiset ja ilmaisultaan lahjakkaat eivät pääse sivuuttamaan introverttien tai ilmaisussaan kömpelömpien näkemyksiä.

Empaattinen ja symmetrinen vuorovaikutus. Ei tuo tuon kummempaa vaadi. Paremman maailman luominen. Empaattinen. Symmetrinen. Vuorovaikutus.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Mikael Jungner
Mikael Jungner on viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja.

One thought on “Me luomme yhdessä omat viheliäiset ongelmamme

  1. Valtionhallinto on yhtä hierarkkiaa, joka kahlitsee henkilöstöresurssien valtavan potentiaalin ja tukahduttaa luovan ajattelun, mitä täydentää henkilöstöjohtamisen onneton tila. Onko valtiolla mahdollista vapautua tästä? Voiko byrokraattinen virkakoneisto toimia toisin?

Leave a Comment