Maltti Donald Trumpin suhteen on viisautta

Presidentiksi valittua Donald Trumpia on mediassa luonnehdittu ilmaisuilla populisti, rasisti, tietämätön, ääliö, naistenvihaaja, aggressiivinen, ylimielinen ja arvaamaton. Trump-mielikuvan luonti on edennyt niin pitkälle, että jopa lapset ovat huolissaan hänen valinnastaan. On synnytetty pelon ja vihan ilmapiiri.

Eurooppalaisen median ja sitä kautta kansalaisten suhde USA:n republikaanisiin presidenttiehdokkaisiin ja presidenttteihin on aina ollut ongelmallinen. Lähtökohtaolettamana Euroopassa on, että demokraatti on hyvä ja republikaani paha. Vasta jälkikäteinen historia on tehnyt toisenlaisia arvioita.

Kun Ronald Reagan valittiin presidentiksi, häntä luonnehdittiin B-luokan näyttelijäksi, ulkopoliittisesti vaaralliseksi ja epäpäteväksi. Reagan piti kiinni amerikkalaisten Pershing-ydinohjusten sijoittamisesta Eurooppaan turvatakseen sotilaallisen tasapainon Leonid Brezhnevin Neuvostoliiton kanssa ja osoittaakseen vahvuutta. Häntä pidettiin sotahulluna ja Neuvostoliiton SS-20 ydinohjuksia “rauhanohjuksina”. Reagan käynnisti Tahtien sota -ohjelman saavuttaakseen teknologisen ylivoiman suhteessa Neuvostoliittoon. Häntä pidettiin epärealistisena ja hänelle naureskeltiin. Kuitenkin Moskovassa ymmärrettiin, että pysähtynyt sosialismi ei kykene kilpailemaan markkinatalouden kanssa uuden teknologian kehittämisessä. Reagan pyysi Mihail Gorbatshovia purkamaan Berliinin muurin vuonna 1987 ja antoi toivoa muutokselle sosialistimaissa. Reagania pidettiin vanhuksena, joka ei ymmärrä kansainvälisestä politiikasta mitään. Reaganin politiikan ansiosta Itä-Euroopan kansat vapautuivat ja saivat demokratian ja ihmisoikeudet. Media, joka ei antanut kansoille toivoa, totesi selityksenään vain: ei kukaan voinut ennustaa, että näin kävisi.

Trump ei ole itseironiaa harjoittava ideologinen Reagan. Jos haluaa katsoa hyviä presidenttien virkaanastujaispuheita, kannattaa katsoa Reaganin virkaanastujaispuheet ja hänen läksiäispuheensa. Reagan on ainoa presidentti, joka Franklin Rooseveltin jälkeen käänsi kansakunnan suuntaa.

Trump on (Barack) Obaman epäonnistuneen kauden tulos kuten tavallaan Reagan oli Jimmy Carterin kauden nöyryytysten tulos. Obaman heikkous ja Ukraina, Krim, ISIS, Syyria ovat saaneet suuremman kaaoksen aikaan kuin USA:n lähetystön valtaus Teheranissa tai jopa (George W.) Bushin epäonnistunut Irakin kriisin jälkihoito.

Trumpin ulkopoliittisessa agendassa saattaa olla järkeä. Venäjän viholliset eivät ole lännessä vaan etelässä. Siksi kumppanuus on mahdollista ja mahdollisuus. Vapaassa kaupassa sopimukset eivät ole lännen työmiehelle oikeudenmukaisia, jos muut kilpailevat heikolla valuutalla ja sääntöja tekijän- ja teollisoikeuksissa rikkomalla. Sitä paitsi automaatio ja robotisaatio voivat antaa mahdollisuuden palauttaa teollisuustyön työpaikkoja kehittyneisiin maihin. Amerikkalainen infrastruktuuri kaipaa todellakin panostuksia.

Demokraateille on tyypillistä puhua ja luvata. Mutta toimeenpano on heille aina ollut ongelma. Vaaleissa kansa halusi henkilön, joka tekee, eikä vain lupaa. Ehkä siksi kannattaa nyt odottaa ja katsoa. Ettei kenenkään tarvitse muutaman vuoden kuluttua sanoa: eihän kukaan voinut arvata, että siinä näin kävisi.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kimmo Sasi

Varatuomari, entinen liikenne- ja viestintäministeri ja Ylen hallintoneuvoston pj


Leave a Comment