Mahdollisuuksien maailma: tavoitteena vakaus ja hyvinvointi

Maailman konfliktit antavat lohduttoman kuvan maapallomme tilasta. Humanitaarinen hätä on suurin sitten toisen maailmansodan. Kriisit pitkittyvät. Tammikuussa Eurooppaan saapui viime vuoden tammikuuhun verrattuna lähes kymmenkertainen määrä ihmisiä hakemaan turvaa. Naisten ja lasten määrä saapujista kasvaa – nyt joka kolmas on lapsi.
Samalla elämme aikakautta, jona maiden ja kansojen mahdollisuudet hyvinvointiin ja menestykseen ovat ennennäkemättömät. Ilahduttavia saavutuksia viime vuodelta ovat YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030 ja Pariisin ilmastosopimus. Suomi pitää kiinni kansainvälisistä sopimuksista. Yhteisiin sopimuksiin ja pelisääntöihin perustuva maailma on paitsi Suomen kaltaisten pienten maiden myös koko kansainvälisen järjestelmän etu.

Esittelin keskiviikkona eduskunnassa Suomen uuden kehityspoliittisen selonteon, joka linjaa ajankohtaisen kansainvälisen ja kansallisen tilanteen huomioiden kehityspolitiikkamme suuntaa ja painotuksia. Kehityspolitiikalla onkin tiivis kytkös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Kestävän kehityksen toimintaohjelma ja ilmastosopimus sekä pakolaistilanne näkyvät kehityspoliittisissa linjoissamme.

Vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisääminen kehitysmaissa ovat kehityspolitiikkamme ydintavoitteita. Naisten ja tyttöjen oikeudet, yhteiskuntien demokraattisuus, vesi- ja ruokaturva sekä kehitysmaiden omien talouksien vahvistaminen työpaikkojen, elinkeinojen ja hyvinvoinnin lisäämiseksi taas kehitystyömme painopisteitä. Valitut painopisteet perustuvat suomalaisen yhteiskunnan omiin vahvuuksiin ja osaamiseemme.

Kehitysyhteistyön katse suunnataan nyt erityisesti vähiten kehittyneisiin ja hauraisiin valtioihin, joissa Suomen antaman tuen tarve on suurinta. Hauraat valtiot eivät pysty takaamaan perusoikeuksia kansalaisilleen, instituutiot ovat heikkoja ja ihmisoikeuksia ei kunnioiteta. Konfliktit ja sotien jälkitila ovat luoneet niissä toivottomuutta, työttömyyttä ja demokratiavajetta. Infrastruktuurin heikkoudet puolestaan aiheuttavat puutetta arkisen elämän perusedellytyksistä kuten puhtaasta vedestä. Hauraissa maissa toimimiseen liittyy aina riskejä, esimerkiksi Somaliassa korruptio on selvä ongelma, samoin epävakaa tilanne ylipäätään. Kaikkein vaikeimmissakin oloissa on kuitenkin tuettava maiden kehittymistä. Tällaisissa maissa Suomi toimii useimmiten yhteistyössä kansainvälisten rahoituslaitosten, YK:n tai kansainvälisten järjestöjen kautta.

Suomi kohdistaa aiempaa enemmän voimavaroja myös pakolaisuuden lähtö-, vastaanotto- ja kauttakulkumaihin, joissa humanitaarinen hätä on musertavaa. Lisää apua saavat mm. Syyrian ja Irakin konflikteista kärsivät alueet, joissa humanitaarisen avun tarpeessa on arviolta 13,5 miljoonaa ihmistä, joista kuusi miljoonaa lapsia. Neljä miljoonaa heistä ei tällä hetkellä pääse kouluun. Vuonna 2016 Suomen apulupaus Syyriaan ja sen lähialueille on vähintään 25 miljoonaa euroa ja kokonaispanos vuodesta 2011 alkaen nousee jo 107 miljoonaan euroon. Kriisien aiheuttaman akuutin tuskan lieventämisen lisäksi toimii Suomi eri puolilla aktiivisesti rauhanvälityksen saralla tukien välitysprosesseja ja yhteisten ratkaisujen saavuttamista. Tämä työ on usein näkymätöntä, mutta sitäkin tärkeämpää.

Oli hienoa, että selonteon painopisteet saivat tukea yli puoluerajojen. Täysistuntokeskustelussa käytettiin yli sata puheenvuoroa, joten on perusteltua sanoa, että kehityspolitiikka ja -yhteistyö sekä sen tulevaisuus kiinnostavat yhä useampia. Toivon, että voimme löytää yhteisiä näkemyksiä, ja siten jatkossa vahvistaa Suomenyhtenäistä ja johdonmukaista kehityspolitiikkaa. Tärkeää on myös kehityspolitiikan vaikuttavuus ja tuloksellisuus ja hallitus tekeekin siitä vaalikauden lopussa oman selvityksensä. On tärkeää että kehitysapumme suunnataan juuri sinne missä apuamme tarvitaan.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Lenita Toivakka
Lenita Toivakka (kok.) on kansanedustaja, maakuntavaltuutettu ja kaupunginvaltuutettu.

Leave a Comment