Maatalouden byrokratia ja ahdinko

Maanviljelijöiden traktorimarssi pysäytti konkreettisesti Helsingin liikenteen, mutta se pysäytti myös ajattelemaan maaseudun tilaa. Nämä mielenosoittajat ovat pitkää päivää puurtavia ihmisiä, joista monet ovat kehittäneet tilaansa, investoineet ja kantavat vastuunsa eläinten hyvinvoinnista ja ympäristöstä. Monet heistä ovat tehneet asiat oikein, mutta silti rahat on loppu. Heillä ei ole pulaa työstä, mutta kannattavuus on heikkoa.

Maatalouden ahdinko on monen yksittäisen asian summa. Viimeisen pisaran aiheutti MaVin tietojärjestelmäongelmat. Tuet eivät tulleetkaan viljelijän tilille ajallaan. Monelle se tiesi matkaa hattu kourassa pankinjohtajan luokse. Jos viljelijä tekee pienenkin virheen, niin siitä seuraa tukien alennus. Jos sen sijaan MAVI ei pysty omien vaikeuksiensa takia maksamaan tukia ajoissa, niin sekin jää viljelijän kontolle. Ei kuulosta reilulta, sanoi moni Senaatintorilla.

Maatalouden byrokratia on omaa luokkaansa. Vanhan sanonnan mukaan Suomen liittyessä Euroopan Unionin maailman byrokraattisin ja toiseksi byrokraattisin järjestelmä sovitettiin yhteen, kun Euroopan Unionin ja Suomen maatalouden normit yhdistettiin.

Toki normeilla on tarkoituksensakin. Me haluamme, että Suomessa tuotetaan laadukasta ruokaa eettisesti ja ympäristöarvoja kunnioittaen. Tämä on myös suomalaisen ruoan vahvuus maailmalla. Normit eivät maataloudesta siis häviä, mutta niiden pitää olla tätä isoa tavoitetta palvelevia, ei vain viljelijän jaksamista kuormittavia. Nykyinen hallitus on aloittanut normin purun tosissaan ja tuloksia tulee maataloudessakin pian.

Viimeinen sysäys maatalouden kannattavuusongelmiin oli Venäjän asettama tuontikielto, jonka jälkeen tuottajahinta on laskenut perunalla 21 prosenttia, maidolla 17 prosenttia, sianlihalla 16 prosenttia ja naudanlihalla 8 prosenttia. Aiempi markkintasapaino rakentui siten, että kotimaan lisäksi tuotettiin jatkuvasti merkittäviä määriä myös Venäjälle. Nyt vaihtoehtoisia markkinoita etsitään Aasiasta, mutta niiden aukeaminen kestää aikansa.

Kansainvälisten ongelmien lisäksi Suomen oma vaikea taloustilanne heijastuu myös maatalouteen. S- ja K-ryhmä lähtivät halpuuttamaan hintoja, kun hinnan merkitys päivittäistavarakaupassa kasvoi ja enemmän ulkomaisia tuotteita käyttävä Lidl nosti markkinaosuuttaan. Hintoja halpuuttamalla kotimaisuusaste on joissakin tuotteissa noussut, mutta maanviljelijän tili on entistä tiukemmassa.

Maatalouden kannattavuusongelmat ja maataloustuet ovat olleet ankaran poliittisen väännön kohteena vuosikymmeniä. Taitavana etujärjestönä MTK on maalaillut maailmanloppua sillonkin, kun asiat eivät ole olleet niin vakavia. Nämä taistelut on nyt kuitenkin syytä unohtaa. Traktorimarssi pysähdytti. Nyt viljelijä on oikeasti tiukilla ja ratkaisuja on löydettävä.

Viime kädessä suomalaisen maanviljelijän ja kotimaisen elintarviketuotannon turvaa vain suomalainen kuluttaja. Laadukas ja eettisesti tuotettu kotimainen elintarvike ei yleensä ole halvin saatavilla oleva tuote. Meistä jokaisesta riippuu päätyykö se silti ostoskoriimme.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Arto Satonen
Arto Satonen on eduskunnan varapuhemies.

Leave a Comment