Luokanopettajan arkeen kuuluu kerjuureissu

Brittien Pisa-menestys sai Sunday Timesin päätoimittajan kirjoittamaan pitkän jutun. Britannia keikkuu sijoilla 20-26 kaikissa aineissa.  ”Meillä ei ole varaa keskinkertaisuuteen. Meidät pelastaa keskinkertaisuudelta loistavat opettajat. Maissa, jotka menestyvät Pisassa, esimerkiksi Suomi, opettajan ammattia kunnioitetaan ja opettajaksi pääseminen on vaikeaa suuren hakijamäärän takia.”

Kun Suomen tytöt listattiin maailman toiseksi parhaiksi, niin monessako koulussa koulupäivä keskeytettiin ja oppilaita  ja opettajia onniteltiin ja juotiin kakkukahvit?

Tässä on eräs ongelmistamme: kuka jaksaa aina olla hyvä, jos ei ikinä juhlita menestystä?

Brittilehden muut maininnat koulumaailmasta liittyivät seksin opetukseen ja rahavaikeuksiin: britit haluavat, että kouluissa aletaan opettaa suhtautumista pornoon, seksiin ja perheväkivaltaan. Meillä on samoja piirteitä näkyvissä: 10-vuotiaat lähettävät toisilleen pornokuvia ja videoita, missä kertovat, ketä aikovat raiskata. Raastavaa kuultavaa kilteiltä, menestyviltä tytöiltä. Samat oppilaat katsovat 50-luvun supernaiveja Viisikko-sarjan dvd-elokuvia suu auki ja meinaavat kuolla jännityksestä, kun pianon bassoäänet tuovat tilanteeseen jännitysmusiikkia.

Tietyt koulut Britanniassa saavat vähemmän rahaa valtiolta kuin toiset ja selviytyäkseen rahavaikeuksista he ehdottavat nelipäiväistä kouluviikkoa. Mielenkiintoinen ajatus.

Annoin ainoan sinitarrapakettini joulujuhlakoristelua varten ja arvaan kyllä, miten tässä käy: uutta ei tule ja joko käyn kerjuureissulla kollegan kaapeilla tai menen kaupasta ostamaan omilla rahoilla uuden. Tämän niukemmaksi ei voi enää mennä. Katselen vessapaperirullia jo sillä silmällä,  ja koulun tilaamat halvimmat kynät, teroittimet ja värikynät ovat niin luokattomia, että pakko pyytää koteja hankkimaan paremmat. Todistuksessa oli lause: ” Olet osallistunut yhteismusisointiin” ja sitten vaihtoehdot tuetusti, vaihtelevasti, hyvin tai erinomaisesti. Miten yhdellä rytmimunalla voi musisoida yhdessä?

Jätin luokkani saksilaatikon hetkeksi opettajanhuoneen pöydälle. Se oli virhe. Niitä ei ole siellä enää. Ei sillä, ettenkö itse olisi toiminut aivan samoin. Olemme kuin Pietarin katulapset saalistaen kaikkea, millä voimme taata elämän jatkumisen.

Pisan tulos sosioekonomisen taustan vaikutuksesta oppimiseen on hätkähdyttänyt. En ymmärrä. Ovatko ihmiset tyhmiä vai tietämättömiä? Totta hemmetissä kodin tausta vaikuttaa oppimiseen. Kuten Malcom Gladwell kirjassaan Outliers toteaa, loma-ajat kasvattavat rikkaiden ja köyhien kuilua ennestään: rikkaat saavat uusia virikkeitä ja köyhät eivät ja kouluun tullessa ero on taas kasvanut. Vietätkö joululoman kotona pelaten räiskimispelejä käymättä kertaakaan ulkona vai piipahdatko Malediivien hiekkarannoilla? Käyvätkö poliisit kotonasi rauhoittamassa tilannetta vai menetkö tutustumaan Michelin-tähden saaneeseen ravintolaan?  Kyse on tietysti myös rahasta muttei aina siitäkään. Kyse on myös apatiasta, ei saada aikaiseksi. On perheitä, jossa kaksi aikuista käy töissä mutta silti  pysytään sisätiloissa koko loma eikä tehdä mitään. Se on mielenkiintoisempi ilmiö. Mistä se apatia tulee?

Ottamatta kantaa politiikkaan, sanon vain näin opettajana, että äkkiä se tasa-arvoraha takaisin.

Alueet, joissa on paljon työttömyyttä, lastensuojelun asiakkaita, maahanmuuttajia, eivät selviä normaalibudjetilla.

Sunday Timesin päätoimittajan juttu loppuu lauseeseen:

” There is no more important issue for a country than how well we educate our children and prepare them for the future.”

Itsekin liikutuin, kunnes muistin mihin maanantaina taas menen.

Nyt  äkkiä sitä rahaa sinne kouluihin. Tarvitsemme kuraattoreita, psykologeja, erityisopettajia, kouluavustajia, sinitarraa, laadukkaita kyniä, rytmimunia, maalarinteippiä.

Tai riippuu, mitä haluatte: haluatteko veronmaksajia ja tulevia eläkekassojanne vai riittääkö teille, että 20% nuorista miehistä ei tee mitään, ei opiskele eikä tee töitä. He odottavat vain, että olisi joku asia, mistä voisi innostua. Eikö teitä pelota se, mistä he todennäköisesti tulevat innostumaan?

Me olemme maailman parhaita opettajia. Tosin sitäkään ei ole juhlittu eikä se näy palkkapussissa. Mutta me olemme sen verran hulluja, että teemme työmme kunnolla. Mutta antakaa nyt herran tähden meille siihen välineet.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Maarit Korhonen

Leave a Comment