Lukioranking on ongelma – jos annamme sille vallan

Kun kevään ylioppilaiden nimet on julkaistu, saadaan seuraavaksi listaus lukioiden paremmuusjärjestykseksi, joka laaditaan lukioissa kirjoitettujen ylioppilaskokeiden arvosanojen perusteella. Lähes kymmenen vuoden ajan julkaistut tiedot ja niiden todellinen merkitys tai merkityksettömyys on keskusteltu puhki niin, että jokaiselle lienee selvää, että yo-kokeiden tulosta selittää eniten oppilasaines eli keskiarvo, jolla lukioon on tultu.

Valkolakki ei kuitenkaan tule kellekään ilmaiseksi, eikä opettajien työ ole turhaa. Vanhempien korkea koulutustaso ei takaa huippuarvosanoja, vaan jokainen ylioppilas on lakkinsa itse ansainnut. Niin oppilaissa, opettajissa kuin lukioissakin on silti isoja eroja. On painotuksia, valinnaisuutta, pitkiä koulumatkoja. Alle 20 ylioppilaan lukioita on kymmeniä kaikkiaan noin 430 lukion joukossa.

Ennen kuin peruskoululaisten vanhemmat ryhtyvät tutkimaan lukiorankingin yläpäästä nuorisolleen opinahjoa, kannattaa muistaa, että Suomessa kaikilta opettajilta vaaditaan maisterin paperit ja kaikki lukiot noudattavat samaa valtakunnallista ensi syksynä uudistuvaa opetussuunnitelmaa ja tuntijakoa. Poikkeuksena ovat erikoislukiot sekä lukiokokeiluun osallistuvat 26 lukiota, joissa niissäkin opiskelija voi valita valtakunnallisen mallin. Tämä takaa sen, että jokaisesta lukiosta voi kirjoittaa myös huippuarvosanoin.

Ongelmaksi rangkingit muodostuvat vain, jos annamme niille vallan. Kun muutama lukio leimautuu huipuksi, sinne hakevat kunnianhimoisimmat opiskelijat, keskiarvoraja nousee, eikä ns. tavallisella oppilaalla ole enää asiaa tähän lähilukioon. Syntyy paradoksi, kun kodin ikkunasta näkyvään lukioon ei mahdukaan naapurin nuoret, kun siitä on tullut ”liian hyvä” ja sen kansoittavat lähikuntien ja muiden kaupunginosien huippuoppilaat. Toisaalta, joidenkin lukioiden kohtalona on ollut kerätä työntövoimaa. Näissä lukioissa ponnistellaan vuodesta toiseen heikommalla lähtötasolla sisään tulleiden kanssa.

Kun lukion rahoitusperusteita ollaan parhaillaan uudistamassa, ehdotan, että lukion yleissivistävä tehtävä nähdään myös laudaturjahdin takaa ja siihen kehitetään elementti, jota jo monet kunnat vapaaehtoisesti noudattavat perusopetuksessa. Nimittäin vaativammilla alueilla kouluille annetaan enemmän resursseja esimerkiksi opetusryhmien pienentämiseen (ns. positiivinen diskriminointi), erityis- ja tukiopetukseen sekä S2-kielen opetusryhmiin. Lisäksi lukiolakiin tulisi lisätä oppilaan oikeus erityisopetukseen.

Em. toimet edesauttaisivat sitä että jokaisella lukiolaisella olisi mahdollisuudet ja tuki saavuttaa toisen asteen tutkinto. Samalla se edistäisi maahanmuuttajien mahdollisuuksia saavuttaa valkolakki ja hakeutua korkeakouluun. Tämä ei ole jatkossa mikään marginaalitavoite, sillä isoissa kaupungeissa jo viidennes päiväkoti- ja alakouluikäisistä on taustaltaan vieraskielisiä.

Jokakeväisen keskustelun siitä, mitkä olivat 10-20 parasta tai huonointa lukiota voisi jättää omaan arvoonsa ja keskittyä etsimään keinoja siihen, miten lukioiden välisiä eroja voidaan kuroa umpeen. Tasa-arvoinen koulutus kuuluu periaatteena myös toiselle asteelle.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Heljä Misukka

Heljä Misukka on OAJ:n koulutusjohtaja.


Leave a Comment