Liikenne ansaitsee vapauttavan loikan

Aalto-yliopisto ja Helsingin Sanomat järjestävät ensi viikon keskiviikkona toista kertaa päättäjille niin sanotun taloudenpuolustuskurssin. Tänä vuonna teemana on tuottavuus. Kurssin johto on oikeassa nostaessaan esiin, että työllä ja pääomalla aikaansaadun arvon parantaminen jää liikaakin kustannusten varjoon kilpailukyvystä puhuttaessa. Poliittisessa päätöksenteossa se on sikäli loogista, että tuottavuuden parantaminen on useimmilla aloilla yrityksistä itsestään kiinni.

Meillä on kuitenkin edelleen merkittäviä toimialoja, joilla lainsäädäntö estää tuottavuutta parantavia innovaatioita. Yksi keskeisimmistä on kuljetus – niin ihmisten kuin tavaroidenkin. Hallituksen on tarkoitus purkaa esteitä niin sanotun liikennekaaren avulla. Kumipyöräliikennettä koskevasta kaaren ensimmäisestä lakipaketista on väännetty koko vuosi. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin johdolla työstetyn kompromissiesityksen kohtalo ratkeaa lähiaikoina.

Kiista koskee nyt taksilupien määräsääntelyn vapauttamista, jota erityisesti perussuomalaisten piiristä on epäilty. Tähän liittyviä huolia on valmistelussa huomioitu laajasti. Kaikkien pätevyysvaatimukset täyttävien ja verot maksavien mahdollisuus taksiliikenteen harjoittamiseen on koko esityksen ydin. Määräsääntelyssä pysyminen samalla estäisi liikennemuotojen yhdistelyyn ja sivutoimiseen toimintaan perustuvat kuluttajille edullisempia kyytejä mahdollistavat innovaatiot. Toivoisinkin vastustajien pysähtyvän hetkeksi miettimään mihin mitään tekemättömyys johtaisi?

Helposti ajattelee, että taksit ovat markkinataloutta ja bussit julkista sektoria. Todellisuudessa kuntien ja valtion ostoliikenne kattaa kummankin alan liikevaihdosta noin 500 miljoonaa euroa vuodessa eli puolet. Haja-asutusalueilla taksit saavat 80 prosenttia tuloistaan yhteiskunnan palveluista, kuten koulukyydeistä ja Kelan korvaamista ajoista. Nykylainsäädäntö rajaa takseille, busseille ja postiautoille kullekin jäykät lokeronsa. Taksi ei voi kuljettaa paketteja, bussiyhtiö ei voi hakea kutsusta yksittäistä ihmistä eikä postiauton kyydissä pääse kirkolle.

Suurten kaupunkien ulkopuolella kuljetusmäärät ohenevat jatkuvasti. Volyymien supistuessa kaikki kolme kuljetusmuotoa edellyttävät enemmän ja enemmän yhteiskunnan rahaa pysyäkseen edes paikallaan. Tie on kestämätön. Veronmaksajien yhdessä maksamissa kyydeissä on voitava yhdistellä kaikkien ajossa olevien ajoneuvojen istumapaikkoja joustavasti. Sitä ei kaiketi kukaan vastustakaan. Mikäli liikennereformi säädetään ilman takseja, yhteiskunnan kuljetuksiin syntyy uusia tuottavampia ratkaisuja, mutta taksit jäävät nykysääntöjen puitteisiin häviäväksi osapuoleksi.

Suurissa kaupungeissa kyse on ennen kaikkea uberistä ja muista digitalisaation mahdollistamista, aiempaa vähemmän pääomaa sitovista kyyditysvaihtoehdoista. Hallitun reformin vaihtoehto ei ole nykytila vaan se, että epävirallinen markkina näivettää virallisen. Pääkaupunkiseudulla yli 100 000 ihmistä on jo ladannut kännykkäänsä uberin kutsupalvelun. Viikonloppuiltoina taksien katteesta on jo hävinnyt merkittävä osa. Samalla uusi teknologia on mahdollistanut yksityisautojen jakamisen siten, että monella on ensimmäistä kertaa varaa kulkea ”taksilla”.

Tänä päivänä uber-kuskit kilpailevat taksien kanssa epäreilulla tavalla. Taksit maksavat verot, ovat sidottuja asemapaikkoihin ja hoitavat päivystysvelvoitteet. Uber-kuskit eivät. Pöydällä oleva kompromissiesitys lähtee siitä, että kaikilla tulisi olla henkilökuljetuksen liikennelupa. Kuljettajien täytyisi täyttää turvallisen kuljettajan vaatimukset ja kieltäkin pitäisi osata. Taksitoimintaa harjoittavat yhtiöt ja autot pitäisi rekisteröidä Suomeen. Luvitus varmistaisi käytännössä myös uber-kuskien verottamisen.

Perinteinen henkilökuljetusten markkina on – useimpien kuluttajien onneksi – joka tapauksessa mullistumassa. Viime kädessä kyse on halvemmasta ja vähäpäästöisemmästä liikkumisesta. Lopulta ei ole mitään järkeä siinä, että hiekkateillä risteilee samana päivänä postiauto, taksi ja linja-autoyrittäjä jos kyytejä voisi hoitaa samassakin. Kaupungeissa ajetaan ruuhkissa yksin, vaikka autoihin mahtuisi yleensä viisi ihmistä.

Vastaan liikennepolitiikasta kokoomuksen ministeriryhmässä. Tapasin eilen Taksiliiton puheenjohtaja Jari Lemmetyisen ja toimitusjohtaja Timo Koskisen. Myös heidän mielestään huonoin vaihtoehto olisi jättää taksit liikenneuudistuksen ulkopuolelle. Kokoomus kannattaa liikenteen tuottavuusloikkaa. Ajamme sitä, että kaikki kuljettajat saisivat harpata eteenpäin tasavertaisilla pelisäännöillä.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kai Mykkänen

Kai Mykkänen on ulkomaankauppa- ja kehitysministeri.


Leave a Comment