Lainsäädäntö ei ole vain perustuslain toimeenpanoa

Katsomossa alkoi huutelu ja tuomaripeli, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta viime viikolla antoi sotelausuntonsa. Kommentit ovat koskeneet paitsi itse uudistusta ja valiokunnan linjauksia, myös perustuslain tulkintakäytäntöjä ja lain toimivuutta.

Ensimmäisessä aallossa kommenttien kohteeksi nousi perustuslakivaliokunnan linjaus yhtiöittämisvelvollisuuden poistamisesta. Useampikin taho harhautui esittämään virheellisiä väitteitä, että valinnanvapaus olisi torpattu. Tai että valinnanvapautta olisi jotenkin rajattu. Näin ei ole.

Perustuslakivaliokunta korostaa pitävänsä erittäin tärkeinä valinnanvapauslakiesityksen tavoitteita ja vahvistaa valinnanvapauden merkitystä lakiuudistuksen pohjana. On myös esitetty, että yhtiöittämisvelvoitteen tyrmääminen olisi ollut odotettavissa. Velvoite perustui kilpailuviranomaisten tulkintaan Euroopan unionin valtiontukilainsäädännöstä ja ajatukseen siitä, että julkinen, yksityinen ja kolmannen sektorin tuotanto ovat mahdollisimman tasavertaisessa asemassa perustason palveluissa. Professori Toomas Kotkas totesi lausunnossaan, että kyse ei ole valtiosääntöoikeudellisesta vaan poliittisesta tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, eikä nähnyt asiassa perustuslaillista ongelmaa. On hyvin todennäköistä, että vaikka velvollisuutta ei tule, tulevaisuudessa moni maakunta käyttää mahdollisuutta hyväkseen ja valitsee yhtiöittämisen.

Toinen yleinen virheellinen ja osin tarkoitushakuinen kritiikki on liittynyt siihen, että kyseessä olisi yksityistäminen. Maakunnan yhtiöt ovat julkisesti omistettuja yhtiöitä. Yhtiöittäminen ei siis tarkoita yksityistämistä.

Perustuslain tulkintaan ja sen on kohdistunut kritiikkiä. Oman haasteensa on tuonut, että tulkintakäytäntöä ei ole kaikin osin ollut tai se on ollut vähäistä. On myös esitetty perusteltua pohdintaa siitä, miten niin sanottujen TSS-oikeuksien, eli taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisen oikeuksien nousu perusoikeuksiin on vaikeuttanut lainsäädäntötyötä ja lisännyt perustuslain tulkintaan tulkinnanvaraisuutta. Tämä on keskustelua, jonka soisi jatkuvan.

Kiinnostavaa on myös perustuslakiasiantuntijoiden julkinen keskustelu ja sen tarkoitusperät. Perustuslakiblogissa 2015 Suomen kaksi valtiosääntöoikeuden kärkiasiantuntijaa julistivat suurilla kirjaimilla, että 18 alueen malli kompastuu perustuslakiin. Perusteena esitettiin, että se johtaisi tilanteeseen, jossa hallitus esittäisi erilaisista vaihtoehdoista nimenomaan sellaista, jonka jo alun perin tiedetään toteuttavan perusoikeuksia merkittävästi heikommin kuin sille esitettyjen vaihtoehtoisten sote-ratkaisujen.

No miten kävi? Maakuntien koko ja määrä todetaan useissa substanssiasiantuntijoiden lausunnoissa yhdenvertaisuuden ja palveluiden saatavuuden kannalta ongelmalliseksi. Mutta valtiosääntöoikeuden puolesta ongelman nosti esiin vain kaksi asiantuntijaa, joista kumpikaan ei kuulunut etukäteisjulistajiin. Julkisoikeuden professori Ida Koivisto toteaa lausunnossaan, että edellytykset palvelujen paremmalle saatavuudelle ja yhdenvertaisuudelle paranevat laajemmissa rakenteissa. Lisäksi professori Pauli Rautiainen toteaa lausunnossaan, että maakuntien määrää tulisi vähentää.

Myös hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa todetaan, että palveluiden järjestäjien määrä jää THL:n asiantuntija-arvioinnin ja lainvalmistelun yhteydessä laadittujen arviointien perusteella osin edelleen liian suureksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaisen järjestämisen kannalta.

Pohdinta demokratian kapenemisesta, valtiosääntöasiantuntijoidemme roolista, parlamentaarisuudesta ja perustuslaillisen arviointiprosessimme tarkoituksenmukaisuudesta on tarpeen, sillä uudistusten aika ei ole ohi. Yhteiskuntamme uudistaminen tarvitsee paitsi poliittista rohkeutta, myös vahvan perustuslaillisen selkänojan. Perustuslainmukaisuus on tulkintaa ja sitä tehdään väistämättäkin tilannekohtaisesti. Haasteellisuutta ei suinkaan vähennä se, että tilannekohtaisesti tehdyt tulkinnat muuttuvat käytännöiksi joihin palataan uusien tapausten myötä tilanteista irrallisina. Perustuslakia on kunnioitettava, mutta perustuslakikaan ei saa olla asia, mitä ei voi kritisoida.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Outi Mäkelä

Outi Mäkelä on kansanedustaja (kok.)


Leave a Comment