Kyllä, myös presidentistä on kyse

Suomen politiikka on muuttunut viime vuosina repaleiseksi. Kun melkein kaikki tuntuu olevan oudosti ja rikki, vaikuttaa monesta usein siltä, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kaiken keskellä ainoa tolkun piste.

Arvostettu ja luotettu presidentti on tämän ajan suuri onni.

Joku joskus jossakin kirjoitti ennen 2012 presidentinvaaleja, että Sauli Niinistö oli jo ennen valintaansa ollut Suomen elektaabelein poliitikko ikinä. Hän nimittäin oli kolmessa eri vaalipiirissä eri eduskuntavaaleissa koko Suomen ääniharava: 1995 Turun eteläisessä 18 496, 1999 Helsingissä 30 450 ja 2007 Uudellamaalla 60 563 äänellä. Saavutus on käsittämätön; nyt presidenttinäkin Niinistön suosioluvut ovat poikkeukselliset.

Mutta tulee myös tulevia aikoja, vaikka vuosien päästä, seitsemän vuoden, 13 vuoden päässä. Aika tulee kulumaan ja miehet ja naiset vaihtumaan.
Sauli Niinistössä suomalaiset löysivät jotain haluamaansa syvää, parasta, arvostettavinta, rehtiä suomalaista.
Kenessä sitä löydetään seuraavaksi?
Ja tuleeko hän olemaan kokoomuslainen? Lauantaiaamuna kokoomuksen puoluekokous valitsee Lappeenrannassa puolueen johtajan. Pitkällä sihdillä siinäkin tapahtuu tai ei tapahdu myös karsintaa jotain tulevaa presidenttikisaa ajatellen, josta emme vielä voi tietää.
Kokoomus ei menestynyt Urho Kekkosen ajan jälkeisissä presidentinvaaleissa ennen Sauli Niinistöä; puolueessa kannattaa katsoa, ettei itse edesauta huonon menestymisen mahdollisuuksia.
Täytyy olla arvostettu henkilö, jonka jo korkean kannatuksen voi odottaa vuosien varrella vielä kestävän, kasvavan ja ylittävän rajoja.
EU-komissaari Jyrki Katainen, EIP:n varapääjohtaja Jan Vapaavuori ja varapuhemies Paula Risikko ovat vahvoja tulevia mahdollisia ehdokasnimiä.
Kokoomus saa muita puolueita helpommin mukaansa raskaan sarjan epäpoliittisia kovia henkilöitä. Liike-elämästä, puolustusvoimista, tutkimuksesta ja muualta voi löytyä tulevia presidenttejäkin.
Entä nykyiset kokoomuksen puoluejohtajaehdokkaat? On kiehtovaa yrittää paaluttaa abstrakteja tulevia sellaisilla vähäisilläkin kättä pitemmillä välineillä, mitatuilla asioilla, joita löytyy. Heidän kohdallaan niitä ovat vaalien henkilökohtaiset äänimäärät ja ministereiden kannatusmittaukset. Kertoisivatko ne ja niiden suunta jotain tulevastakin?
* Elina Lepomäki valittiin 2015 eduskuntaan 6 541 äänellä.
* Petteri Orpo valittiin Varsinais-Suomesta eduskuntaan 2007, 2011 ja 2015. Noista vaaleista hän sai 6 069, 11 018 ja 10 652 ääntä.
* Alexander Stubb valittiin 2004 eurovaaleissa 115 224 ja 2014 eurovaaleissa 148 190 äänellä. Eduskuntavaaleissa 2011 Stubb sai Uudeltamaalta 41 768 ääntä ja eduskuntavaaleissa 2015 Uudeltamaalta 27 129 ääntä.
Tuoreempaa kättä pidempää on Petteri Orpon ja Alexander Stubbin suosioista ministereinä.
* Ylen ministerikyselyssä toukokuussa 2016 Petteri Orpo sai kansalaisilta arvosanan 7,1 ja Alexander Stubb arvosanan 6,1. 
* Iltalehden 24.-26.5.2016 kyselyssä 48 prosenttia suomalaisista halusi erottaa Alexander Stubbin hallituksesta. Petteri Orpon halusi erottaa 13 prosenttia.
* Ilta-Sanomien joulukuun 2015 kyselyssä kansanedustajat eri puolueista valitsivat Petteri Orpon mielestään ylivoimaisesti parhaaksi ministeriksi.
Alexander Stubbin kohdalla on mittaustuloksia myös hänen onnistumisestaan kokoomuksen puheenjohtajana.
* MTV:n kyselyn mukaan maaliskuun 2016 lopulla 47 prosenttia kokoomuksen piirihallituksen jäsenistä katsoi Stubbin onnistuneen hyvin. Keväällä 2015 vastaava luku oli ollut 69 prosenttia.
Presidenttiehdokas on enemmän ja erilainen kuin puoluejohtaja. On harvinaista, että sama henkilö pystyisi molempiin. Sauli Niinistö on ollut tässäkin suhteessa ainutlaatuinen – hän eteni puoluejohtajasta presidentiksi.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Juha-Pekka Tikka

Juha-Pekka Tikka on Verkkouutisten uutistuottaja ja politiikan toimittaja.


Leave a Comment