Kyberdiplomatian vahvistaminen kannatettavaa

Valtiot ovat viime vuosina lisääntyvissä määrin testanneet kyberympäristön poliittisia rajoja. Minkä tyyppisiä ja miten aggressiivisia kybertoimia voi tehdä ilman mittavampia poliittisia vastatoimia? Poliittiset riskit ja vastatoimet ovat osoittautuneet hyvin pieniksi. Tämä ”kannustaa” yhä rohkeampien ja vaikuttavampien kyberhyökkäysten ja -toimien tekemiseen jatkossa, etenkin kun kyvykkyyksiä nyt kehitetään isoilla budjeteilla. On myös huomioitava, että hybridisodankäynnissä kybertoimintaympäristö on yhä enenevissä määrin toiminnan kohteena.

On tärkeää, että Euroopassa valtiot – yhdessä ja erikseen – kehittävät valmiuttaan vastata poliittisesti lisääntyvään kybervaikuttamiseen. Tämä edellyttää poliittisilta päättäjiltä vahvaa sitoutuneisuutta kyberasioihin sekä päättäväisyyttä vastata havaittuun vaikuttamiseen. Poliittisia vaikuttamiseen vastaamisen malleja ollaan vasta luomassa, mutta viivyttelylle ei ole nyt sijaa.

Eurooppa-neuvostossa otettiin tärkeä askel eteenpäin kyberuhkiin ja -vaikuttamiseen vastaamisessa, aloitteella ”kyberdiplomatian työkalupakin” kehittämisestä. Sen avulla Euroopan unionin jäsenmaat pyrkivät – yhtenä keinona – vahvistamaan eurooppalaista kyberturvallisuutta. Aloite on kannatettava.

Vaikka on epäselvää millaisia keinoja työkalupakki tulee sisältämään, on tärkeää, että Euroopan unionin jäsenmaat yhdenmukaistavat ja jäntevöittävät yhteisiä diplomaattisia vastatoimiaan vihamieliselle kybervaikuttamiselle. Kyse on diplomaattisista keinoista ja sanktioista, joita Euroopan unioni voisi langettaa toimijalle, joka hyökkää EU-jäsenmaita vastaan digitaalisessa ympäristössä.

Nämä toimet on samalla nähtävä osana laajempaa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämistä sekä kyberpelotteen rakentamista. Jälkimmäisen osalta julkilausumassa halutaankin sanoa selkeästi, että Euroopan unionin jäsenmaiden on yhdessä diplomatian keinoin vastattava vihamieliseen kybervaikuttamiseen, ja tämä on yksi tapa vahvistaa eurooppalaisten turvallisuutta. Toivottavasti sanat ilmenevät myös tekoina – konkreettisina toimina tälläkin hetkellä havaittavalle vaikuttamiselle. Miten ja milloin työkalupakkia käytetään, on edelleen avoin kysymys. Ilman tekoja pelote ei toimi.

Tekijän osoittaminen on tunnettu haaste digitaalisessa toimintaympäristössä. Tai vaikka tekijä pystyttäisiin paikallistamaan, ei julkisuudessa useinkaan haluta kertoa tietolähteitä, joiden avulla tekijä on selvitetty. Tämä luo diplomaattisten vastatoimien käyttämiselle haasteen – kuten sanktioiden asettamisen ilman julkista tekijän (ja siihen liittyen todisteiden) osoittamista. Vaikeus on tullut hyvin esille Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin kohdistuneen vaikuttamisen vastatoimia ja niiden hyväksyttävyyttä pohdittaessa.

Euroopan unionin diplomaattisen ”kyberyhteisrintaman” vahvistamisen ohella on edelleen pyrittävä syventämään yhteistyötä myös varsinaisten torjuntakeinojen sekä resilienssin kehittämisessä. Diplomaattiset vastatoimet voivat toimia pelotteena valtiollisille toimijoille, mutta ei-valtiollisten toimijoiden osalta merkitys lienee vähäinen. Diplomaattiset keinot joka tapauksessa täydentävät tärkeällä tavalla eurooppalaisen kyberturvallisuuden kokonaisuuden kehittämistä.

On hyvä, että Euroopan unionissa niin hybridi- kuin kybervaikuttaminen on viime aikoina nostettu vahvasti poliittiselle agendalle. Näihin uhkiin vastaaminen edellyttää monimuotoista ja tiivistä yhteistyötä jäsenmaiden kesken, ja Suomen kannattaa tässä olla aktiivinen.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Jarno Limnell
Kyberturvallisuus-alan professori Aalto-yliopistossa.

Leave a Comment