Kuntavaalit, koulutusvaalit

Nyt, jos koskaan, edessämme ovat koulutusvaalit. Sote-uudistuksen myötä kuntien tehtävistä yli puolet, jopa 60-80 prosenttia on koulutusta ja varhaiskasvatusta. On siis erittäin tärkeää, että kunnan valtuustoon ja hallitukseen valitaan ihmisiä, joita koulutusasiat kiinnostavat ja jotka niistä ymmärtävät. Se ei kuitenkaan vielä riitä. On oltava arvopohjainen tahto tehdä kaikkensa koulutus- ja varhaiskasvatuspalveluiden laadun puolesta. Lasten ja nuorten hyväksi.

Tulevaisuuden menestyjäkunta on sivistyskunta. Se kilpailee olemassaolostaan nimenomaan sivistyspalveluilla. Väkirikkailla alueilla lapsiperheet valitsevat asuinkunnakseen koulutukseen ja varhaiskasvatukseen panostavan kunnan. Sieltä käydään sitten töissä pendelöiden.

Huonosti tai vähätellen koulutus- ja varhaiskasvatuspalvelunsa hoitavasta kunnasta lähtevät pois niin lapsiperheet kuin nuoretkin heti peruskoulun jälkeen. Se on ihan oikein. Lapsille ja nuorille on taattava paras mahdollinen lähtökohta elämäänsä.

Kuntien on välttämättä uudistuttava. Uudistuminen perustuu kunnan vahvaan tahtotilaan. Kunnan elinvoima-, sivistys- ja hyvinvointirooli korostuvat maakuntien perustamisen myötä.

Kolme viidestä suomalaisesta asuu kymmenellä suurimmalla kaupunkiseudulla. Elinvoima kasautuu kasvu- ja maakuntakeskuksiin. Väkeä menettävät kunnat, nimenomaan taantuvilla alueilla, joutuvat tarkkaan miettimään palvelurakenteitaan uusiksi.

Kunnan keskeisimpiin tehtäviin kuuluu tulevaisuudessa lasten ja nuorten laaja-alaisen hyvinvoinnin varmis-taminen. Nuorten näkökulmasta koulutus ja sen saavutettavuus, taso sekä houkuttelevuus näyttäytyvät tärkeinä työllisyysmahdollisuuksien ohella.

Tasa-arvoisten koulutus- ja varhaiskasvatuspalveluiden turvaaminen vaatii erityisesti harvenevan asutuksen alueilla uusia toteutusratkaisuja. Yksi todennäköinen, tavoiteltavakin suunta ovat kampus-ratkaisut. Niille kootaan palveluita varhaiskasvatuksesta vapaaseen sivistystyöhön, vanhusten huoltoon, kirjastoihin, liikunta-, kulttuuri ja vapaa-aikapalveluihin ja niin edelleen. Niiden välittömässä yhteydessä voinee ja tullee olemaan myös yritystoimintaa.

Kun kouluista tulee jatkossa entistä enemmän monitoimitiloja, on luontevaa, että siellä on myös nuorten harrasteisiin ja vapaa-ajan viettoon liittyvää toimintaa. Samantapaista, kuin mihin kirjastotoiminta on muuttunut ja muuttumassa. Lisäksi olisi hyvä, että mukana olisi myös aikuis- ja vanhusväestön harraste- ja vapaa-ajan toimintaa.

Suuri kysymys kuntapäättäjille on kunnan itsenäisyys. Mihin kunnallista poliittista byrokratiaa tarvitaan, kun 1.1.2019 alkaen kunnan tehtävistä 60-80 prosenttia on koulutusta ja kasvatusta ja kunnassa yksi koulu? Kokoontuuko kunnanhallitus tekemään kunnan valtuustolle esityksen, että josko tänä vuonna ostettaisiin keltaisia kyniä kun viime vuonna ostettiin sinisiä? Ja kuntalaiset maksavat.

Kuntia on laitettava yhteen ja turhaa poliittista hallintoa vähennettävä. Suomessa on 134 kuntaa, joissa on alle 5 000 asukasta. Näissä kunnissa asuu 6,4 prosenttia suomalaisista. Niissä syntyy vuodessa keskimäärin 21 lasta ja niissä on maksimissaan kaksi koulua. Pelkkä yleishallinto maksaa niissä yhteensä 80 miljoonaa euroa. Tuolla rahalla saataisiin lähes toteutettua esimerkiksi maksuton osapäiväinen varhaiskasvatus kaikille Suomen lapsille.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Olli Luukkainen
Olli Luukkainen on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja.

Leave a Comment