Kun koulu-uhkaaja palaa luokkaan

Alakoulun pihalla keinutaan. Yllättäen keinujan selkään isketään linkkuveitsi. Toista oppilasta on harmittanut oman keinuvuoron odottaminen niin, että hän on kiukun sokeuttamana kaivanut linkkuveitsen repusta.

“Kohta tässä koulussa virtaa veri”. Koulu on joutunut uhkauksen kohteeksi. Rehtori on lähettänyt pelästyneet oppilaat loppupäiväksi kotiin ja lopulta uhkaus on osoittautunut oman koulun oppilaan tekemäksi.

Mitä yhteistä näillä tapahtumilla on? Molemmat ovat totta ja molemmissa tapahtumissa tekijä on koulun oma oppilas, joka tulee seuraavana aamuna kouluun. Tekijä pelottaa muita oppilaita, opettajia ja vanhempia. Saako tänään joku muu harpin selkäänsä tai potkun palleaan? Mutta rehtorilla ei ole vaihtoehtoja: jokaisella, sairaallakin oppilaalla on “oikeus opetukseen”, vaikka hän ei oikeasti ole edes koulukuntoinen eikä matikan oppitunti ole se, mitä hän oikeasti kriisitilanteessa tarvitsee.

On järjetöntä, että annamme yhden oppilaan polkea kaikkien muiden oikeuksia. Eikö ihan jokaisella ole oikeus käydä koulua pelotta? Miksei lain takaamaa oikeutta turvalliseen oppimisympäristöön voi rehtori turvata, vaikka se on hänen vastuullaan? Miksei päättäjiä kiinnosta 98 prosentin oppiminen, vaan säädökset tehdään aina häirikön edut turvaten?

Opettajat ovat väsyneet ja turhautuneet siihen, että heidän aikansa menee samojen parin kolmen oppilaan kanssa vääntämiseen. Sillä välin muu ryhmä odottaa tai oppii itsekseen. Samaan aikaan työolosuhteita heikennetään. Yli puolessa kunnista ryhmäkokoja on suurennettu tänä syksynä. Yli 100 erityisluokkaa on lakkautettu, vaikka osa oppilaista tarvitsisi edelleen tukea pienryhmässä. Oppimistulokset ovat olleet laskussa jo yli kymmenen vuotta. Väkivalta opettajia kohtaan on lisääntynyt. 15 % luokanopettajista on joutunut väkivallan kohteeksi viime vuoden aikana. Epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen kohteeksi kokee joutuneensa peräti puolet opettajista.

Tällä viikolla eduskunnalla on mahdollisuus ottaa askel eteenpäin, kun se ottaa kantaa opetusalan normienpurkuun liittyvään lakiehdotukseen. OAJ on ehdottanut sivistysvaliokunnassa täsmällisiä pykäläehdotuksia, jotka antaisivat kouluille tärkeitä keinoja puuttua koulutyön häiritsemiseen tai kiusaamiseen. Opettajat seuraavatkin tarkkaan edustajien ja puolueiden kannanottoja, sillä nyt jos koskaan koulumaailma tarvitsee vahvan signaalin siitä, että hätähuuto on oikeasti kuultu.

Ehdotuksia on neljä: Rehtorilla tulee olla oikeus antaa jälki-istuntoa. Jälki-istuntojen ja muiden rangaistusten suorittamisen pitää olla osa oppivelvollisuutta. Rehtorilla tulee olla oikeus evätä opetus kolmeksi päiväksi. Rehtorille on myös annettava oikeus erottaa oppilas vähintään yhdeksi päiväksi mutta enintään kolmeksi kuukaudeksi, eikä tällaista päätöstä tarvitse enää viedä lautakunnan tai johtokunnan maallikkojäsenten reposteltavaksi. Kahdessa jälkimmäisessä sosiaalitoimi on vahvasti mukana prosessissa.

Esitetyillä keinoilla voidaan parantaa koulujen mahdollisuuksia palauttaa työrauha ja oppimisen ilo kaikille. Rehtori voi rauhoittaa tilanteen väkivallanteon tai koulu-uhkauksen jälkeen ja uhkaajan koulukuntoisuus ja hänen perheensä tilanne selvitettäisiin oppilashuollon ja sosiaalitoimen yhteistyönä ennen luokkaan paluuta. Tietenkään lakien kiristäminen ei ratkaise kaikkea, mutta se on askel eteenpäin. Kouluja ja opettajia ei saa jättää yksin ongelmien kanssa.

Edellisten lisäksi on saatava selvät toimintamallit, joiden mukaisesti ei-koulukuntoiset oppilaat voidaan väliaikaisesti sijoittaa oppimaan. Jatkossakin tarvitaan sairaalakouluja kevyempiä vaihtoehtoja, kuten pienryhmiä ja “klinikkaluokkia”, joilla nuoren negatiivinen kierre saadaan oikaistua.

On myös hyvä huomata, että päättäjien ja median ylläpitämä keskustelu kiusaamisesta ja sen ehkäisystä on vain jäävuoren huippu. Avoin väkivalta oppilaita ja opettajia kohtaan sekä tahallinen koulutyön häiritseminen tai laiminlyönti ovat myös koulujen arkipäivää ja niihin pitää pystyä puuttumaan.

Itsenäisyyspäivänä julkistetaan uudet PISA-tulokset, eivätkä ne tule olemaan Suomen kannalta ilahduttavaa luettavaa. Toivottavasti entistä suurempi joukko päättäjiä havahtuu viimeistään silloin  siihen, että koulutukseen on sijoitettava vuosikausia jatkuneiden leikkausten sijaan. Mielipidetiedustelujen mukaan kansalaisten suuri enemmistö vastustaa koulutusleikkauksia ja toivoo opettajille lisää oikeuksia turvata koulujen työrauha.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Heljä Misukka
Heljä Misukka on OAJ:n koulutusjohtaja.

Leave a Comment