Kuluttaja on oikeassa, turkistarhaus historiaan

Turkisbisneksen ympärillä on nähty erikoinen näytelmä. Ensin Sokos ilmoitti ottavansa kaikki turkikset ja turkissomisteet pois valikoimistaan. Se perusteli päätöstään eettisyydellä, vastuullisuudella ja eläinten oikeuksilla.

Sokoksen ilmoituksen jälkeen näytti hetken siltä, että kotimainen kauppaketju olisi valmis toimimaan eettisemmin lainsäätäjät, jotka ovat olleet haluttomia edistämään turkistarhauksesta luopumista eläinten kärsimykselle perustavana elinkeinona.

Mutta kuinka kävi?

Turkisteollisuuden lobbarijärjestöt raivostuivat Sokoksen ilmoituksesta ja vaativat paitsi Sokokselle boikottia myös turkistuottajille anteeksipyyntöä. Etiikan, vastuullisuuden ja eläinten kärsimyksen mainitsemisesta loukkaantuneet kansanedustajat yhtyivät kuoroon. Eläinten oikeuksia puolustavien ihmetykseksi turkisteollisuuden lobbaamat kansanedustajat vaativat turkisten markkinoinnin lisäämistä ekologisena ympäristötekona.

Säikähtänyt Sokos kiirehti kertomaan, ettei sen päätöstä loppujen lopuksi ohjannutkaan etiikka vaan markkinalogiikka eli turkisten kysynnän väheneminen, siis ihmisten valinta olla ostamatta turkisvaatteita tai -somisteita. Kun kysyntää ei ole, ei kannata ylläpitää tarjontaa.

Karu tosiasia on, että turkistarhaus on liiketoimintaa, jota ei olisi ilman häkeissä eläviä enemmän tai vähemmän kärsiviä eläimiä. Monissa muissa maissa turkikset on siksi jo aikapäiviä sitten haluttu korvata muilla materiaaleilla. Myös meillä pääosa turkistuotteista menee kotimaan markkinoiden sijasta vientiin.

Kysymys kuuluu, haluammeko ylläpitää eläinten kärsimykseen perustuvaa elinkeinoa, vai päivittää lainsäädäntömme suomalaisten kuluttajien eettisen näkemyksen mukaiseksi. Vastauksen ei pitäisi olla vaikea: Suomen tulee edistää turkistarhauksen lopettamista pitkällä siirtymäajalla Tanskan, Hollannin ja Ison-Britannian mallin mukaan.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Outi Alanko-Kahiluoto
Kansanedustaja (vihr.)

Leave a Comment