Kuka hallitsee maatalouden byrokratian?

Maajussin hormonit alkavat hyrrätä, kun kevät lähenee. Luonnon väreistä ja äänistä voi päätellä sesongin lähestyvän. Linnut ja farmarit laittavat uutta kasvua kesää vasten kumpikin tahoillaan.

Luonto on maajussin suurin yhteistyökumppani.

Maatalous on luonnon kanssa symbioosissa elämistä, oli se sitten kasvinviljelyä tai eläinten hoitamista. Maajussi on luonnon ammattilainen.

Perinteinen työnteko on tosin enää vain yksi osa ammattitaitoa. Työhön kuuluu paljon pykäläviidakon hallintaa ja byrokratian myrkkypillereiden jahtaamista.

Viranomaiset eivät kokonaisuutta hallitse, mikä ilmenee valvontojen lukuisista virheellisistä tulkinnoista ja väärin perustein annettujen sanktioiden määrän lisääntymisestä.

Yksi farmari oli laskenut pelkästään valvontaviranomaisille tulleen tämän vuoden puolella 1400 sivua ohjemateriaalia. Hän kysyi aiheellisesti, kuka sitä enää hallitsee.

Byrokratian kokonaisvaltainen osaaminen on yksin maajussin vastuulla, viranomaiset hallitsevat vain oman lasikopista syynätyn sektorinsa. Eri viranomaisten laatimat säännöt kumoavat usein myös toisiaan.

Sääntö-Suomi potkii itseään nilkkaan. Ruuan tuotannon sijasta tuet painottuvat maiseman hoitoon. Ympäristöajattelukin on koetuksella.

Yhä useampi joutuu miettimään ympäristösitoumuksen purkamista. Ravinteiden kierrättäminen ja biotalouden edistäminen ei ole enää mahdollista, jos farmari on sitoutunut ympäristötuen ehtoihin.

Kasveille ei saisi enää antaa ravinteita – ei ainakaan luonnon ravinteita. Eniten tästä kärsivät ne tilat jotka eivät käytä teollisia lannoitteita.

Käytäntö ja ohjeistus suosivat kemiallisten lannoitteiden käyttöä, vaikka alunperin painotus piti olla päinvastainen.

Hengissä pysyminen kysyy luovuutta.  Esimerkiksi lammastalous on lisääntynyt erityisesti vahvana vilja-aittana tunnetussa Varsinais-Suomessa. Karitsanlihan omavaraisuusaste on jo yli 50 prosenttia, kun se oli vielä 2009 17.

Ilmiö lisää monimuotoisuutta, kun lampaita käytetään myös ympäristönsuojelullisiin tehtäviin. Tässäkin byrokratia kampittaa. Noin puolet lammastiloista on luomussa.

Lammastilat ovat saaneet omaan alaansa liittyviä tukiaan viimeksi kaksi vuotta sitten. Yhden tulkinnan mukaan viime syksynä olisi ollut mahdollista maksaa osa lammastalouden tuista, kuten karitsapalkkiot, luomutuet, hyvinvointituet, lammastaloudelle tyypilliset maisemanhoitotuet ja erityisympäristötuet.

Maksamattomuuden yhtenä syynä on kerrottu Maaseutuviraston (Mavi) kiireet.

Maajussin työ on monelle kutsumus. Kuka muuten rakentaisi itselleen miljoonan työpaikan, kun saman rahan saa Siwan kassallakin. Siwan kassa saa sitäpaitsi palkkansa ajallaan, eikä sitä kukaan byrokraatti ota jälkikäteen pois.

Maatalouden suurin pelko on viranomaisen pelko. Säännöt ovat tärkeämpiä kuin asiallinen toiminta.

Yhteiskunnan asettamista paineista huolimatta maajussi kylvää tänäkin keväänä huomiseen uskoen.

Ilman uskoa ei kannata edes kylvää.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Hannu Koivisto
Hannu Koivisto on vapaa toimittaja Kurikasta.

Leave a Comment