Kuhina Jutta Urpilaisen ympärillä oli silmiinpistävää

Lahden puoluekokous oli SDP:lle pääsääntöisesti eheyttävä kokemus. Median ja muiden puolueiden harmiksi puoluekokousta edeltänyt puheenjohtajakisa käytiin rauhallisissa merkeissä, ainakin jos vertailukohtana pidetään edellistä puoluekokousta Seinäjoella.

Antti Rinne sai selkeän mandaatin toimia puheenjohtajana jatkossakin – tosin on muistettava, että 40% äänesti muutoksen puolesta. Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen kävivät onnistuneet kampanjat; huomasi, että molempien takana oli kokeneita toimijoita. Antti Rinne ei silti ollut kaadettavissa: gallupjohto ja vasta yksi kausi puheenjohtajana tekivät tehtävänsä. Lisäksi Rinne onnistui ylittämään odotukset  ehdokaspuheessaan valintaa edeltävänä iltana. Rento puhe lavan reunalla ilman paperia sopi Rinteelle hyvin. Huhtikuun kuntavaaleissa on nyt menestyttävä. Näistä asetelmista oikeastaan vain suurimman puolueen asema takaa rauhallisen matkan kohti maakunta- ja presidentinvaaleja.

Jos Rinteen jatko oli jokseenkin selvä asia Lahteen mennessä, oli puoluesihteerikisa sitäkin mielenkiintoisempi.  Neljän vahvan esiintyjän kampanja huipentui ehdokaspuheisiin – joissa Antton Rönnholm iski ässän pöytään. Hänen puhettaan on syystä kiitelty ja ihasteltu laajalla rintamalla. Vastoin odotuksia Rönnholm oli selkeä ykkönen jo ensimmäisessä äänestyksessä, eikä kisan ennakkosuosikillla Hanna Kuntsilla ollut enää mahdollisuuksia ratkaisukierroksella. Tämäkin kisa käytiin hyvässä hengessä, edes pitkien puukkojen yössä ei nähty koiruuksia.

Varapuheenjohtajia valittaessa mielenkiinto kohdistus kolmannen varapuheenjohtajan valintaan, koska Sanna Marinin ja Maarit Feldt-Rannan valintoja pidettiin yleisesti varmoina. Kovan väännön jälkeen lätkäjätkä, kansanedustaja Ville Skinnari punnersi kolmanneksi, vaikka hänen oma piirinsä (Häme) vikuroi matkan varrella. Skinnaria tukivat monenlaiset toimijat ympäri maan: hänen profiilinsa ja persoonansa herättää mielenkiintoa.

Alun perin oli ajateltu, että SDP nimittäisi ehdokkaansa vuoden 2018 presidentinvaaleihin Lahdessa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, nimitys siirtyi kevään puoluevaltuustoon. Puolueväki odottaa entisen puheenjohtajan, Jutta Urpilaisen, ilmoitusta asiaan liittyen. Kun Urpilainen kävi Lahden kokouspaikalla kuhina hänen ympärillään oli silmiinpistävää.  Halutessaan hän on SDP:n ehdokas.

Vihreät sen sijaan nimittivät edellisvaalien kakkosen, Pekka Haaviston, ehdokkaakseen jo nyt. Avainkysymys, josta ollaan kahta mieltä, on seuraava: voiko hän uusia vuoden 2012 menestyksensä? Ennusmerkit eivät välttämättä ole rohkaisevat, ainakin jos vuoden 1994 kakkonen Elisabeth Rehn (RKP) on vertailukohtana; vuoden 2000 vaaleissa kannatus oli kaukainen muisto vain. Toki on mahdollista, että Haavistosta tulee taas etelän liberaalien toivo, jolloin kannatus varmasti on korkealla tasolla. Avainkysymys tässä saattaa olla mitä Jutta Urpilainen päättää; hänellä on kaikki eväät taistella pääsystä vaalien toiselle kierrokselle. Toinen kierros onkin hyvin todennäköinen, vaikka istuva presidentti Sauli Niinistö asettuisikin ehdolle jatkokaudelle.

Pekka Haavisto on monella tapaa hyvä ehdokas. Uutuudenviehätys on kuitenkin jo käytetty ja ehdokkaan heikkoudet ovat samat kuin edelliselläkin kerralla. Lisäksi esiintyminen on vaisua ja varovaista. Ainakin istuvaa presidenttiä haastaessa karismaa ja sanavalmiutta tarvittaisiin enemmän. Sama pätee Matti Vanhaseen, joka yrittää maratonkampanjalla varmistaa keskustan äänestäjien tuen. Tämä voi joltain osin onnistuakin, mutta tie vaalien toiselle kierrokselle on kyllä enemmän kuin kivinen.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Tage Lindberg

Kirjoittaja Tage Lindberg (sd.) on politiikan suurkuluttaja.


Leave a Comment