Koulutuksen huippumaa Suomi

Uusimmat Pisa-tulokset julkaistiin vastikään. On analyysin ja johtopäätösten aika.

Aluksi on syytä huomata, että nyt esiin tuodut tulokset ovat peruja ajalta ennen varsinaisia koulutusleikkauksia. Niiden vaikutuksia tässä ei juurikaan näy. Seuraavalla kerralla kyllä alkaa näkyä. Vasta niistä tuloksista tullaan sitten vetämään johtopäätöksiä nykyisen hallituksen toimien suhteen. Ammatillisen koulutuksen osaamistulosten suhteen arviointiaika on selkeästi pidempi.

Suomi on edelleen koulutuksen huippumaa ja ehdotonta kärkeä oppimistulosvertailussa. Suomalaisopettajat ovat jälleen ja edelleen tehneet huipputyötä. Se johtopäätös ei saa hukkua keskustelussa. Siitä on myös heitä kiitettävä.

Mutta samalla on uskallettava katsoa totuutta silmiin. Suomi teki Pisa-historiansa heikoimman tuloksen. Suunta on selkeästi alas päin. Nimenomaan osaaminen luonnontieteissä ja matematiikassa laskee selkeästi. Ne ovat kuitenkin pohja muun muassa kestävän kehityksen, teknologian kehittämisen ja innovaatioiden pohjana. Siis keskeinen Suomen tulevan menestyksen kivijalka. Lukutaitokin on kymmenessä vuodessa heikentynyt.

Johtopäätösten lisäksi on todellisten toimenpiteiden aika ja nopeasti.

Tuoreet Pisa-tulokset ilmentävät eriarvoisuuden kasvua. Suomalaisen yhdenvertaisen peruskoulun pohja on selvästi murenemassa. Kaikilla kunnilla ei kerta kaikkiaan ole enää edellytyksiä ylläpitää riittävän laadukasta koulutusta.

Heikosti luonnontieteitä osaavien nuorten osuus on kolminkertaistunut. Vuosittain noin 6 000 nuorta jää ilman osaamistasoa, jota vaadittaisiin jatko-opinnoissa ja työelämässä. Osaaminen on täysin riittämätön niin ammatilliseen koulutukseen kuin työelämäänkin.

Eli jo peruskoulussa syntyy osaamisvaje, joka varsin helposti johtaa syrjäytymiskierteeseen. Valitettavan monella yhdistyvät osaamattomuus ja turhautuminen, jotka johtavat mahdollisesti myös kouluhäiriköintiin. Monet tarvitsisivat erityisluokan tai -ryhmän, mutta niitä on lakkautettu massiivisesti. Tästä kärsii myös ryhmän suuren enemmistön opiskelu. Totta kai tämä näkyy oppimistuloksissa.

Huippuosaajien osuus on Suomessa vähentynyt dramaattisesti. Vuonna 2006 heitä oli 20,9 prosenttia 15-vuotiaista, nyt enää 14,3. On aika nostaa esille nopeasti edistyvien ja erityislahjakkaiden tilanne. Huippuosaajat ovat niitä, jotka tuottavat osaamisellaan ja edelläkävijyydellään innovaatioita, uusia myytäviä tuotteita, luonnon hyvinvoinninkin turvaavia keksintöjä ja toimintamalleja ja niin edelleen. Siis työtä, työpaikkoja ja hyvinvointia suomalaisille.

Myös nopeasti oppivat hyötyvät merkittävästi siitä, että saavat riittävästi haasteita, yksilöllistä opetusta ja ohjausta. Nykyisin opettajat joutuvat muun oppilasryhmän koon, monimuotoisuuden ja sen työllistävyyden vuoksi jättämään heidät liiaksi oman onnensa nojaan.

Koulutuksen arvostus pitää nostaa sille kuuluvalle tasolle. Arvostusta on lisättävä joka tasolla aina perheistä maan ylimpiin päättäjiin. On tuotava esiin sen merkitys hyvälle elämälle ja osaamiselle. Johtavien poliitikkojen on oltava tässä tärkeimpinä airueina. Tekojen on tuettava sanomaa.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että kodeissa puhutaan lapsille koulutuksen merkityksestä ja kouluttautumisen puolesta. Kodeissa on ohjattava ja jopa vaadittava lapsia ponnistelemaan ja näkemään vaivaa oppimisen eteen. Syvällinen oppiminen vaatii aina ponnistelua ja vaivannäköä. Oppimisen ilo on tärkeää, mutta koulu ei ole mikään viihdytyslaitos, vaan sen tehtävänä on opettaa ja vaatia tekemään työtä ja tälle on saatava myös vanhempien tuki.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Olli Luukkainen
Olli Luukkainen on Opettajien ammattijärjestön (OAJ) puheenjohtaja.

Leave a Comment