Kotihoidontuesta ei saa tulla naisten kotiloukkua

Hallituksen budjettiriihen työllisyyspaketin osana selvitetään, voisiko kotihoidontuen kestoa lyhentää esimerkiksi puolella vuodella. Ajatus on erittäin kannatettava ja ratkaiseva, kun halutaan parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla. Päivähoitomaksujen korotusten peruminen oli oiva askel tähän suuntaan, mutta merkittävämpää naisten työllistymisen ja koko työuran kannalta olisi se, ettei kotihoidontuesta muodostuisi kannustinloukkujen vuoksi ”kotiloukkua”, kuten nyt tapahtuu.

Suomessa vuonna 2010 noin puolet kaksivuotiaista oli päivähoidossa, kun Ruotsissa ja Norjassa osuus oli noin 90 prosenttia. Suomi onkin varsin kotihoitovaltainen maa ja sijoitumme tässä sarjassa erikoiseen viiteryhmään yhdessä Makedonian, Turkin, Kreikan ja Kroatian kanssa. Varhaiskasvatukseen osallistumista kannattaisi kuitenkin lisätä eikä rajoittaa, koska laadukas varhaiskasvatus on kiistämättä tutkimusten mukaan kustannustehokkain keino tasoittaa lasten oppimisedellytyksiä ja ehkäistä syrjäytymistä. Voimakas tuki kotihoidolle antaa perheille signaalin, että on parasta pitää lapset kotona ja näin myös äitien työllistyminen heikkenee. Siksi mm. Ruotsissa luovuttiin kotihoidontuesta kokonaan.

Vaikka työllisyyspaketin tavoite on hyvä, perhevapaajärjestelmää, päivähoitomaksuja ja varhaiskasvatusta ei pitäisi tarkastella toistaan erillisinä, kuten nyt on tehty ja tehdään, koska kaikilla näillä vaikutusta toisiinsa. Perhepolitiikalla on suuri vaikutus siihen, miten naiset osallistuvat työelämään. Rajaamalla subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen ja säilyttämällä pitkä kotihoidontuki, Sipilän hallitus on antanut selvän viestin arvoistaan.

Kun pikkulapsiperheiltä kysytään, he haluavat säilyttää etuudet nykyisellään. Vanhempainrahakauden päättyessä kotihoidontuen lisäksi perheissä pohditaan myös päivähoidon laatua. Nykymallin kannattajat vetoavat siihen, että perheiden on itse saatava päättää, missä lapsi hoidetaan. Valinta kuuluu toki aina perheille itselleen, mutta onko kaikkien veronmaksajien rahoitettava tätä perheiden vapaata valintaa?

Usein unohdettu tosiasia on, että pisimpään kotona lasta hoitavat matalasti koulutetut naiset. Sosiaali- ja terveysministeriön tuore selvitys kertoo myös, että maahanmuuttajaäidit hoitavat eniten lapsia kotona ja jäävät näin kotouttamistoimien ja kielikoulutuksen ulkopuolelle. Juuri näiden perheiden lapset hyötyisivät eniten laadukkaasti toteutetusta varhaiskasvatuksesta. Juuri nämä äidit eivät välttämättä työllistyisi tai heillä ei ole työpaikkaa johon palata, joten voidaan aiheellisesti kysyä, eikö heidän kuuluisi olla pikemminkin työttömyysturvajärjestelmän piirissä. Miksi heidän toimeentulonsa tulee perhevapaajärjestelmästä ja samalla lapset jäävät ilman varhaiskasvatusta?

Suomen mallissa älyttömintä on se, että asettaa vastakkain kotihoidon ja laadukkaan varhaiskasvatuksen.  Vanhempien on pakko valita jompikumpi ja erityisesti näin on niiden yli 3-vuotiaiden lasten kohdalla, joiden pienempi sisarus on alle kolmen ikäinen ja kotona vanhemman kanssa. Vähintään yli kolmivuotiaiden sisaruslisät tulisi poistaa ja ohjata heidät maksuttomaan osapäiväiseen varhaiskasvatukseen.

Kun kolmikannassa nyt selvitetään kotihoidontuen lyhentämistä, voisi hallitus selvittää myös sitä, miten jokaisen lapsen oikeus varhaiskasvatuksen voisi toteutua. Entä mitkä olisivat keinot lisätä varhaiskasvatukseen osallistumista? Onko se kotihoidontuen lyhentäminen, maksupolitiikka, varhaiskasvatuksen laatuun panostaminen vai palveluohjaus? Vai kenties nämä kaikki yhdessä?

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Heljä Misukka

Heljä Misukka on OAJ:n koulutusjohtaja.


Leave a Comment