Kolme tarinaa menetetyistä mahdollisuuksista

Perheessämme eli viime vuoden ajan kolumbialainen vaihto-oppilas Santiago. Santiago on äärimmäisen lahjakas nuori mies ja kolumbialaisen matematiikkamaajoukkueen jäsen. Hän suoritti Suomessa kokeilumielessä pitkän matematiikan ja fysiikan ylioppilaskokeet ruotsiksi hyvin arvosanoin asuttuaan täällä ainoastaan seitsemän kuukautta.

Kolumbiassa Santiagoa odotti iso, yli 100 000 dollarin stipendi ja paikka Bogotan yliopiston astrofysiikan laitoksella. Siitä huolimatta hän totesi Suomessa puoli vuotta oltuaan, että pohjoismainen yliopistokoulutus olisi ideaali ratkaisu. Ennen kaikkea siksi, että hän uskoi sen antavan hänelle paremmat eväät kansainvälistä tutkijan uraa ajatellen.

Helsingin yliopisto olisi mielihyvin ottanut Santiagon opiskelijaksi. Koska Helsingin yliopistolla ei ole BA-ohjelmaa ulkomaalaisille, tie varsinaiseksi opiskelijaksi olisi kulkenut avoimen yliopiston kautta, mistä Santiago olisi päässyt noin puolen vuoden kuluttua siirtymään varsinaiseksi opiskelijaksi suoritettuaan vaadittavan määrän kursseja hyvin arvosanoin.

Tie avoimen yliopiston kautta yliopistoon ei kuitenkaan Migrille kelvannut; oleskelulupaa ei olisi sääntöjen takia herunut, vaikka sitä puolsivat niin lukion opettajat kuin yliopiston dekaanin lausunnot. Piti keksiä toinen ratkaisu. Sellainen löytyi Ruotsista – Lundin yliopisto otti mielihyvin vastaan huippuahjakkaan Santiagon. Hän aloittaa opinnot siellä tänä syksynä. Suomi puolestaan menetti lupaavan tutkijan.

Toinen esimerkki: lähipiirissäni on venezualaistaustainen mies joka on Itävallan kansalainen. Hän on elänyt Suomessa toistakymmentä vuotta ja on äärimmäisen menestynyt yrittäjä. Hyvä veronmaksaja siis. Miehen isä kuoli muutama vuosi sitten ja viime vuonna hän menetti nuoren veljensä tämän jouduttua viruksen johdosta sairaalaan, missä sai tappavan tulehduksen. Venezuelan terveydenhoitojärjestelmä on romahtanut, eikä maassa ole lääkkeitä edes perussairauksien hoitoon.

Miehen 80-vuotias, diabetestä sairastava äiti asuu nyt, miehensä ja poikansa menetettyään yksin keskellä jatkuvia levottomuuksia. Insuliinia ei maasta saa ja miehen huoli äidistään on jatkuvaa. Hän haluaisi luonnollisesti huolehtia äidistään ja ottaa tämän luokseen asumaan Suomeen.

Tilanne näyttää kuitenkin hankalalta; oleskeluluvan saanti on epävarmaa. Suomi ei esimerkiksi lue – toisin kun monet muuta eurooppalaiset maat – äitiä lähiomaiseksi. Ystäväni joutunee miettimään muita vaihtoehtoja. Todennäköisin lienee muuttaminen sellaiseen eurooppalaiseen maahan, jossa äiti luetaan lähiomaiseksi ja oleskelulupa järjestyy. Silloin Suomi menettää myös satojen tuhansien vuotuiset verotulot.

Kolmas esimerkki. Tapasin Porissa muutama viikko sitten yrittäjän, joka haluaisi palkata yrityksessään työharjoittelussa olleen lahjakkaan ulkomaisen opiskelijan pysyvästi töihin. Hän oli kuitenkin törmännyt ns. saatavuusharkintaan, mikä tarkoittaa, että palkkausta ei voi tehdä ennen kuin on todettu, ettei vastaavaa osaamista löydy Suomesta. Kolmen kuukauden odotus ei ole nopeasti kasvavan yrityksen kannalta hyvä asia ja siinä ajassa lahjakkaat tekijät työllistyvät muualle. Menettely heikentää kilpailukykyämme, eikä edesauta yritysten aitoa kansainvälistymistä.

Nämä kolme esimerkkiä kertovat tilanteista, joissa suomalaiset käytännöt selkeästi vesittävät mahdollisuuksiamme kehittää kilpailukykyä. Me emme menesty, jos muuta maat vievät lahjakkaimmat opiskelijat suoraan nenämme edestä. Meidän etumme ei ole, että menestyvä maahanmuuttaja joutuu siirtämään yrityksensä pois Suomesta turvatakseen lähiomaisensa terveyden. Eikä meidän yrityksemme myöskään kasva ja kansainvälisty, jos palkkauspäätöstä edeltää pitkä saatavuusharkintaprosessi, jonka lopputuloksesta ei voi olla varma.

Pienen maamme etu on – tai se voisi olla – nimenomaan huippuosaamisessa, ketteryydessä ja joustavuudessa. Ja nimenomaan joustavuudella nämä kaikki tapaukset voisivat ratketa Suomen eduksi. Ainoa syy siihen, että emme menettelisi järkevästi, löytyy poliittisen halun ja rohkeuden puutteesta.

 

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Anders Adlercreutz
Anders Adlercreutz on arkkitehti, yrittäjä, viiden lapsen isä ja RKP:n kansanedustaja.

Leave a Comment