Kokoomus tuli takaisin – vihreät heitti haasteen

”Olemme tulleet vahvasti takaisin.”

Tuo Petteri Orpon summaus vaalituloksesta on oikea. Se ei ollut ylimairea vaan pikemminkin toteava. Samalla kokoomuksen puheenjohtaja suuntasi jo katseensa eduskuntavaaleihin. Niin teki myös puheenjohtajan esikunta.

Edellä mainittu kuvaa pitkälti Orpon ja hänen lähiavustajiensa mielenmaisemaa. Kokoomuksen uskottavuutta tuodaan pala palalta takaisin. Pikavoittoja ei tule. Hyvään alkuun riittää se, että ns. omien luottamus on palautettu. Puolueella eivät pyöri sukat jalassa vaan asioita tehdään, perustellaan sekä rakennetaan uutta vanhan perustan päälle. Työssä auttaa kokoomulaisen dna:n tuntemus.

Kokoomus on Suomen suurin kuntapuolue ja keskustaoikeistolaisen aatemaailman ykkönen. Sitä vastaan taistelee punavihreä fraktio, jonka viherosa vahvistui huomattavasti.

Jos vaalitulosta katsoo sinisen ja punavihreän vastakkainasettelun kautta, päästään hieman ristiriitaisiin tuloksiin. Helsingissä sininen otti niskalenkkiä punavihreistä. Vihreiden politiikka ja pormesariehdokas Sinnemäki eivät kyenneet puhuttelemaan sinistä puolta mutta eivät kovin vahvasti myöskään perinteistä vasemmistoa. SDP:n Tuula Haatainen keräsi lähes yhtä paljon ääniä kuin Anni Sinnemäki siitä huolimatta, että vihreä pormestariehdokas hyötyi ”kahden suuren puolueen” asetelmasta.

Sen sijaan Jan Vapaavuoren kokoomus sai luottamusta laajasti keskeltä ja oikealta sekä liikkuvilta äänestäjiltä, myös demareilta. Vihreiden tiukan ideologinen suhtautuminen esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun tai autoiluun on omiaan karkottamaan luottamusta. Vapaavuoren äänimäärässä näkyvät siis myös anti-vihreät äänet, eivät pelkästään pro-kokoomus äänet. Kokoomus hyötyi Vapaavuoresta ja pormestariasetelmasta.

Toisenlainen näkymä sinivihreästä vastakkainasettelusta tulee Helsingin ulkopuolelta suurista ja keskisuurista kaupungeista. Kokoomus joutui aavistuksen antamaan periksi yliopistokaupungeissa, kun taas vihreät ottivat komeita 3–5 prosenttiyksikön loikkia lähes poikkeuksetta. Näyttää siltä, että  Helsingistä alkanut vihreiden vahvistuminen on leviämässä myös maakuntiin tai ainakin yliopistokaupunkeihin. Vihreät nakertavat kannatusta paitsi jonkun verran kokoomukselta, myös SDP:ltä ja keskustalta. Vihreiden tarina hyvän edustajana pahaa vastaan saa kaikupohjaa mediassa, kansalaisissa (erityisesti nuorissa), mikä näkyi nyt myös vaalipäivänä.

Espoon äänikuningas Kai Mykkänen uskalsi arvioida tuloksen perusteella, että vihreiden yritys monopolisoida ajatus avoimesta yhteiskunnasta ja järkivihreydestä on epäonnistunut. Hänen mukaansa kokoomus kykeni yhdistämään vastuun ja ns. pehmeät arvot.

Vihreiden Helsingin valtuustoryhmän puheenjohtajalla Otso Kivekkäällä oli toinsenlainen teoria: hän pani Verkkouutisten haastattelussa kokoomuksen voiton Helsingissä pelkästään Jan Vapaavuoren piikkiin. Kivekkään mukaan vihreät ovat demokraattinen liike, joka ei kykene kokoomuksen lailla rakentamaan kuningaskampanjaa yhden ehdokkaan ympärille. Hän mainitsi toiseksi syyksi myös Vapaavuoren rahakkaamman kampanjan.

Katkeraa puhetta. On päivänselvää, että vihreät olisivat koska tahansa ottaneet yhtä vetovoimaisen pormestariehdokkaan itselleen kuin mitä Vapaavuori oli kokoomukselle. Eikä vihreä raha eroa sinisestä, kuten eivät eronneet aikanaan Neuvostoliiton ns. rauhanohjukset USA:n vastaavista.

Vapaavuoren kampanjan rahoitus oli aika moderni: ylivoimainen potti vaalirahasta tuli yksityisiltä henkilöiltä. Summat olivat valtaosin alle 800 euroa. Vapaavuori ja kokoomus keräsivät Helsingissä laajaa luottamusta, vaikka vihreiden Kivekäs yritti tilannetta muuksi selittää.

Kuntavaalit ovat ohi, seuraaviin vaaleihin on aikaa kahdeksan kuukautta.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Alberto Claramunt
Päätoimittaja
Nykypäivän ja Verkkouutisten päätoimittaja.

Leave a Comment