Kokoomus kohti historiallista valintaa

Politiikka on valtavan henkilökeskeistä, joskus liiankin. Tosiasia kuitenkin on, että usein henkilöiden kautta asiat muuttuvat kiinnostaviksi.

Kokoomus on ollut monien henkilöiden kautta näyttämöllä. Pitkäaikainen hallituspuolue on joutunut ottamaan vastaan aiempaa kriittisempää analyysiä. Kohteena ovat olleet sekä henkilöt että hallituksen politiikka. Politiikka on kuitenkin maratonlaji. Harvoin siinä pikajuoksijat pärjäävät.

Petteri Orpo ilmoitti perjantaina harkitsevansa asettumista kokoomuksen puheenjohtajakisaan. Hänen sanavalintansa viittaavat kuitenkin siihen, että harkinnan jälkeen hänestä tulee virallisestikin ehdokas. Toisenlainen päätös olisi suuri yllätys.

Mitä Orpon todennäköinen ehdokkuus merkitsee? Jo politiikan approbaturtason analyysin omaava henkilö voi nähdä, että Orpo olisi raskaan sarjan ehdokas: entinen apulaispuoluesihteeri ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja sekä kahden hallituksen ministeri ja kaiken lisäksi vielä kotoisin isosta Varsinais-Suomen piiristä. Kisasta tulisi Orpon ollessa mukana todellinen, vaikka lähtökohtaisesti, niin on yleensä ollut, istuva puheenjohtaja omaa jo asemansa johdosta etua.

Istuvan puheenjohtajan haastaminen on kokoomuksessa harvinaista. Viimeksi näin tapahtui vuonna 1993, jolloin ensimmäisen kauden kansanedustaja Maija Perho haastoi Pertti Salolaisen. Äänestyksen voitti Salolainen äänin 552-247. Perhon äänimäärä oli oire isohkosta sisäisestä oppositiosta. Salolainen jätti puheenjohtajuuden seuraavana vuonna ja valituksi tuli muuan Sauli Niinistö. Sen jälkeen oli vuorossa Ville Itälän lyhyt kausi ja sitten, ennen Alexander Stubbia, Jyrki Kataisen pitkä kausi. Pitkäaikaisin puheenjohtaja on Ilkka Suominen, joka jo muuten maaliskuussa patisti ehdokkaita liikkeelle.

Jos Orpo harkinnan jälkeen päätyy ehdokkaaksi, syntyy tilanne, jossa kokoomuksen ministeriryhmässä on kaksi puheenjohtajaehdokasta. Pääministeri Juha Sipilä toivonee, ettei kisa näkyisi hallituksen toiminnassa. Edessä on vääntö yhteiskuntasopimuksesta ja soten lakipykälistä. Puheenjohtajakisa ja hallituksen asiat ovat syytä pitää erillään. Mitä tiukempi kisa puheenjohtajuudesta on, sitä suurempi on todennäköisyys asioiden koplaamiselle.

Onko sitten kokoomus kriisissä, kun lähes historiallinen äänestys on edessä? Jos ehdokkaat ovat edellä mainitut ja Elina Lepomäki, se piirtää kokoomuksesta monipuolisen kuvan. Stubb on kielitaitoinen kosmopoliitti Espoosta, Orpo perinteisen poliittisen koulun käynyt maakunnan mies ja Lepomäki pankkiiritaustainen some-ajan markkinaliberaali. Isolle puolueelle oleellista on, että erilaiset tyylit, linjat ja henkilöt keskustelevat keskenään eivätkä ajaudu omiin juoksuhautoihinsa.

Vaikka kriisiä ei ole, kirittävää kokoomuksella riittää. Jo viime vaaleissa kokoomusta uhkasi jääminen oppositioon. Paine kokoomuksen syrjäyttämiseen on kasvanut ihan siitäkin syystä, että puolue on ollut hallituksessa yhtäjaksoisesti lähes 30 vuotta. Kokoomuksen edustajamäärä (37) on ollut viimeksi nykyistä alhaisempi vuonna 1975 (35). On toki muistettava, että perussuomalaisten nousu on vaikuttanut kaikkiin puolueisiin.

Kokoomus siis pysyy näyttämöllä. Yleisömäärä on perjantain jälkeen vain kasvussa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Alberto Claramunt
Päätoimittaja
Nykypäivän ja Verkkouutisten päätoimittaja.

Leave a Comment