Keskipakoisuusvoima uhkaa järkeviä päätöksiä

Globaali-ilmiö demokraattisissa maissa tällä hetkellä on, että monissa vaaleissa hyvin saavat ääniä ne, jotka esittävät monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia ratkaisuja. Tämä trendi vahvistuu sekä oikealla, että vasemmalla. Populismi valtaa asemia myös perinteisten vastuunkantajapuolueiden sisällä. Tämä keskipakoisuusvoima uhkaa tehdä järkevän päätöksenteon hyvin vaikeaksi.

Äärinationalististen liikkeiden nousu Euroopassa on yksi osoitus tästä. Se saa elinvoimansa maahanmuuttovastaisuudesta. Turvapaikkatilanteen kärjistymisen ja terrorismin vuoksi tämä liike menestyi Ranskan vaaleissa. Ruotsissa puolestaan ruotsidemokraatit ovat merkittävästi lisänneet suosiotaan.

Toinen eurooppalainen ilmiö on realistista talouspolitiikkaa vastustavan äärivasemmiston nousu, joka alkoi Syrizan noususta valtaan Kreikassa. Syriza on sittemmin joutunut taipumaan realiteettien edessä, mutta sosialistiselle idealismille on edelleen poliittista tilaa. Viimeksi Podeimos nousi Espanjan vaaleissa tyhjästä kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Podeimos keräsi kannatusta vastustamalla niitä talousuudistuksia, joilla Espanja nousi lamasta ja suurtyöttömyydestä uuteen talouskasvuun.

Vieläkin huolestuttavampaa on se, että perinteisten valtapuolueiden sisällä poliittiset ääripäät nousevat johtotehtäviin tai kärkinimiksi. Ensimmäinen vakava esimerkki tästä oli Jeremy Corbynin valinta Iso-Britannian työväenpuolueen puheenjohtajaksi ja maan oppositiojohtajaksi. Corbynin linjaukset sekä talouspolitiikassa, Eurooppa-politiikassa, että kansainvälisessä politiikassa ovat kaukana puolueen perinteisestä valtavirrasta ja ratkaisuja tämän päivän ongelmiin haetaan sadan vuoden takaa sosialismin valtaan nousun ajoilta.

USA:n presidentinvaalit eivät valitettavasti näytä tekevän poikkeusta yleisestä trendistä, vaan pikemminkin päinvastoin. Esivaalien alla eturiviin ovat nousseet ääripäät. Donald Trump suututtaa lausunnoillaan milloin minkäkin vähemmistöryhmän, mutta porskuttaa selvässä gallup-johdossa Republikaanien riveissä. Kaiken lisäksi osa muista merkittävistä ehdokkaista tekee häneen vain pientä pesäeroa. Demokraattien puolella vasta hiljattain puolueeseen liittynyt vasemman tien yksinäinen kulkija Bernie Sanders on käytännössä noussut Hillary Clintonin ainoaksi varteenotettavaksi haastajaksi.

Poliittisen päätöksenteon kannalta ääriryhmien menestys tuottaa merkittäviä ongelmia. Vaaleissa luvataan asioita, joita vallassa ollessa ei voida toteuttaa. Tämä puolestaan johtaa politiikan legitimiteetin heikentymiseen. On luonnollista, että maailman muuttuessa yhä monimutkaisemmaksi, yksinkertaisilla vastauksilla on kysyntää. Vastuulliset poliittiset päättäjät eivät kuitenkaan saa antaa tälle trendille peräksi. Onneksi David Cameroninesimerkki Iso-Britanniassa osoitti, että vastuullisella talouspolitiikalla ja inhimillisellä otteella, voi vielä 2010-luvullakin voittaa vaalit.

Kirjoittaja Arto Satonen on kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Arto Satonen
Arto Satonen on eduskunnan varapuhemies.

Leave a Comment