Kenestä Sauli Niinistön vastapari?

Sauli Niinistön odotettu presidenttiehdokkuus varmistui. Tosin se vaatii valitsijayhdistyksen perustamista ja 20 000 kannattajakortin keräämistä. Niinistön ehtona ehdokkuudelle on, että tarvittavat nimet saadaan kasaan. Puolueet, kuten kokoomus, voivat niin ikään häntä virallisena ehdokkaanaan pitää, mutta ehdokkaaksi hänet asettaa valitsijayhdistys.

Niinistön kansansuosio on erittäin vankka. Kannattajakorttien kerääminen vaatii työtä, mutta kannattajia ei tarvitse maanitella, heitä kyllä piisaa. Verkkouutisten huhtikuussa tekemässä kyselyssä peräti 66 prosenttia kansalaisista, kun epävarmat putsattiin pois, tuki Niiinistöä. Kaukana takana tuli Pekka Haavisto 19 prosentin kannatuksella. Ehdokkuutta empivä Eero Heinäluoma sai viiden prosentin kannatuksen ja tovin jo ehdokkaana ollut Matti Vanhanen ylsi neljään prosenttiin. Vaalin ratkeamista jopa ensimmäisellä kierroksella on pidetty mahdollisena.

Johtopäätös on selvä: Sauli Niinistö on ylivoimainen ennakkosuosikki. Toinen kierros on tähän asti aina tullut. Tämän päivän tietojen valossa vahvin haastaja olisi siis Pekka Haavisto.

Haaviston toisen kierroksen paikkaa puoltaa vihreiden myötämäki, mutta myös epäilyjä on ilmassa. Haavisto on ollut kohtuullisen näkymätön, etenkin kun häntä vertaa istuvan presidentin aktiiviseen rooliin. Ei ole ollut epäselvää, kuka ulkopolitiikkaa on johtanut. Haaviston veto alkoi hiipua viime presidentinvaalin toisella kierroksella, eikä se ole siitä palautunut. Siitä huolimatta gallup lupaa hänelle sentään jonkinlaista kannatusta verrattuna muihin haastajiin.

Kiinnostava kortti on edelleen SDP. Kuka voisi olla puolueen ehdokas, jos se ei jostain syystä olisi Eero Heinäluoma. Jutta Urpilainen jätti Antti Rinteen piehtaroimaan ehdokaskysymyksessä kieltäydyttyään siitä itse. Joku koki Urpilaisen kieltäytymisen kostona Rinteelle, Urpilainen on itse vedonnut perhesyihin pienen lapsen äitinä. Urpilainen olisi ehdottomasti ollut SDP:n tukevin kortti. Hän olisi saattanut viedä toisen kierroksen paikan Haavistolta.

Sauli Niinistö totesi tiedotustilaisuudessaan, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksissa on jonkinlaisia eroja puolueiden välillä ja myös puolueiden sisällä. Sen sijaan presidentti on kokenut, että tässä ja nyt tehtävät linjaukset ovat olleet kovinkin yksimielisiä.

Niinistö on vienyt Suomea aktiivisesti läntisiin turvallisuuskoalitioihin. Yhteistyö Ruotsin kanssa tiivistyy, valmius hyödyntää EU:n turvallisuusulottuvuutta on koko ajan olemassa ja sen toimeenpanon esteet on myös lainsäädäntöpuolelta purettu. Puolustusvoimissa on myös huomattu presidentin vahva kiinnostus turvallisuuskyvykkyyden kehittämiseen.

Suomi tunnustaa siis maailmanpoliittisen tilanteen kiristymisen varautumalla sekä itsenäisen puolustuksen uskottavuuden vahvistamiseen että läntiseen yhteistyöhön. Yhtälöstä puuttuu Nato, jolle ei ole kansan tukea.

Natosta huolimatta Niinistön linjaa voi kuvata puolustuspolitiikassa yhteistyöhakuisemmaksi verrattuna edeltäjäänsä. Niinistö siteerasi tiedotustilaisuudessa edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa. Koivisto oli valituksi tultuaan todennut ulkopolitiikan linjan jatkuvan kutakuinkin ennallaan, mutta se ei sulje ajassa olevaa päätöksentekoa. Koivisto tappoi tilaisuuden tullen YYA-sopimuksen, Niinistön aikana on otettu käyttöön isäntamaasopimus Naton kanssa. Se helpottaa rauhan- ja kriisiajan yhteistyötä Naton ja Suomen välillä.

Presidentti-instituutio ei ole tarpeeton. Kansa on kiinnostunut vaaleista ja valitut henkilöt ovat kyenneet tuomaan lisäarvoa suomalaiseen poliittiseen järjestelmään. Puoluekoneistosta jonkin verran etäällä olevalla ja sopivasti valtaoikeuksia omaavalla henkilöllä on annettavaa. Sauli Niinistö on tässä roolissa omimmillaan.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Alberto Claramunt
Päätoimittaja
Nykypäivän ja Verkkouutisten päätoimittaja.

Leave a Comment