Kansanäänestykset ovat vastuuttomia

Brexit-kansanäänestyksen jälkitunnelmat osoittavat, että kansanäänestyksillä ei pidä leikkiä.

Äänestystulosten tulkinnat eivät ole mutkattomia.

Jopa EU-instituutiot puhuvat virallisissa dokumenteissaan tyyliin ”Britannian kansan enemmistö”. Tämä on katteetonta.

Britanniassa väestöä on n. 65 miljoonaa (M). Näistä kansanäänestykseen rekisteröityi n. 46,5 M ja äänesti 33,5 M. Peräti 13 M rekisteröidyistä jätti äänestämättä.

Leave vaihtoehtoa äänesti vain 17,4 M eli n. 52 prosenttia äänestäneistä eli vain 37,4 prosenttia rekisteröidyistä ja n. 27 prosenttia väestöstä.

Rekisteröidyistä äänestäjistä enemmistö, 62,6 prosenttia eli 29,1 M ei äänestänyt eron puolesta.

Brexit-enemmistö on väestövähemmistö.

Kansanäänestyksiin liittyy niin paljon ongelmia, ettei niitä pidä suositella.

Kansanäänestykset vaikeuttavat asioiden järkevää hoitamista ja poliittisen vastuun toteuttamista edustuksellisessa järjestelmässä.

Kansanäänestykset toimivat pikemminkin vallassa olevan hallituksen kannatusmittauksena kuin esillä olevan asian ratkaisemisena.

Kansanäänestys näivettää edustuksellisen järjestelmän poliittista vastuuta. Ne
yksiulotteistavat poliittista keskustelua. Ne banalisoivat ja demonisoivat yhteiskunnallista väittelyä.

Kansanäänestyskeskustelut tuottavat aina enemmän lämpöä kuin valoa.

Edustuksellisten elinten arkisessa poliittisessa kädenväännössä voidaan ottaa huomioon mitä moninaisin elämän kirjavuus. Kansanäänestyksissä poliittinen harkinta korvataan yksilöiden atomististen joko-tai -valintojen summalla.

Juuri vastuun puute on kansanäänestysten ilmeisimpiä heikkouksia. Jos poliitikot ovat tehneet huonoja päätöksiä, heidän tilalleen voidaan valita uusia. Miten kehnot kansanäänestysratkaisut korvataan?

Mitä tehdään, jos kansanäänestyksessä on saatu epätarkoituksenmukainen tulos? Kuka silloin on vastuussa? Miten tuo vastuu kannetaan?

Ei ole mitään itsestään selvää tapaa, jolla asiat valikoituvat kansanäänestykseen. On suuri poliittinen päätös ratkaista, kuka ja millä ehdoin voisi saada jonkin asian kansanäänestykseen. Kansanäänestyksen käynnistämisen ehdoista vielä ehkä voitaisiin päästä kohtuulliseen yksimielisyyteen. Mutta kenellä olisi valta muotoilla vaihtoehdot? Jonkun täytyy valita ja muovailla vastattavaksi asetettava kysymys. Se on vallankäyttöä.

Kansanäänestykset ovat omiaan jakamaan kansakuntaa, joka saadaan toimimaan konsensuaalisten mekanismiensa takia. Kun kaikilla mielipiteillä on edustajansa poliittisissa päätöselimissä, eri näkemykset pääsevät esiin omaa painoarvoaan vastaavasti. Kompromissit hiotaan loputtomissa ja monipolvisissa neuvotteluissa sellaisiksi, että niiden kanssa kaikki voivat elää.

Kansan äänen johdonmukaisuudesta ei ole mitään takeita, koska kustakin asiasta äänestetään erikseen. Parlamentit on luotu tekemään perusteellisen harkinnan jälkeen tärkeitä päätöksiä.

Aloitteet kansanäänestykseen ovat helpohkosti manipuloitavissa: erityisintressit voivat manipuloida niin äänestyksen aloitetta kuin kansanäänestysprosessiakin Järjestäytyneillä etujärjestöillä on rahaa ja kannustimet kehittää tukea esityksille, jotka hyödyttävät vain niiden omia kapeita etuja. Tällaiset aloitteet ja kansanäänestykset ovatkin salakavalaa ja juonikasta eliittimanipulointia kansalaisiin nojaavan kansanvallan valepuvussa.

Miten kansanäänestyksessä saatua tulosta tulee tulkita? Kuka sanoo, minkä neuvon kansa neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä on antanut esimerkiksi tilanteissa, joissa vain harva äänioikeutettu on oikeuttaan käyttänyt tai mikään vaihtoehdoista ei ole saanut selkeää enemmistöä?

Argumentteja kansanäänestyksien puolesta ja niitä vastaan

PUOLESTA

Päätösten legitimointi mahdollistamalla kansalaisille selkeä tapa ilmaista kantansa

Kansalaismielipiteen konsultointi tärkeissä kysymyksissä

Parlamentaaristen päätösten kontrollointi: enemmistön mielipiteiden vastaisten päätösten estäminen

Tapa lisätä kansalaisten poliittista kiinnostusta ja osallistumista sekä tietoja politiikasta

VASTAAN

Banalisoivat, demonisoivat ja yksiuloitteistavat poliittista keskustelua kyllä/ei-kysymyksiksi. Kansanäänestykset eivät tarjoa parhaassakaan tapauksessa kuin yhden pikakuvan kansalaismielipiteestä määräaikana

Kansanedustajien vastuun hämärtyminen Kansanäänestys on edustuksellisen järjestelmän kilpailija, ei vain täydentäjä

Hyvin organisoidut intressiryhmät voivat vaikuttaa liiaksi päätöksentekoon

Enemmistön tahdon monitulkintaisuus

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Matti Wiberg
Matti Wiberg on valtio-opin professori Turun yliopistossa.