Jäsendemokratia voi syödä vaalimenestyksen

Viime aikoina edustuksellisen demokratian tueksi on haettu suoran demokratian muotoja. Puoluepolitiikassa tämä on merkinnyt sitä, että osa puolueista on siirtynyt valitsemaan puheenjohtajansa suoralla jäsenäänestyksellä. Tämä trendi on saanut kannatusta Suomessakin.

USAssa presidenttiehdokas on perinteisesti valittu esivaaleissa, joihin saavat pääsääntöisesti osallistua puolueiden kannattajat. Vuoden 2016 esivaaleissa neljästä menestyneimmästä ehdokkaasta vain Hillary Clinton nauttii oman puolueensa senaattorien, edustajainhuoneen jäsenten ja puolueaktiivien vahvaa tukea. Sen sijaan Donald Trump, Bernie Sanders ja Ted Cruz tulivat kaikki valtaeliitin ulkopuolelta.

Presidentiksi nouseminen valtaeliitin ulkopuolelta on tapahtunut ennenkin, mutta tie ehdokkaasta presidentiksi on vielä pitkä. Varsinaisen vaalin voittajan on saatava myös politiikan keskitien kulkijoiden tuki ja se on varmasti Trumpille vaikeaa. Kuten se olisi ollut myös Sandersille ja Cruzille. Republikaanien sisäinen voimatasapaino on nyt sellainen, että ehdokkaan, jolla olisi hyvät edellytykset menestyä itse vaalissa, on erittäin vaikeaa päästä republikaanien ehdokkaaksi.

Toinen esimerkki löytyy Iso-Britanniasta, jossa yhdeksän kuukautta sitten valittiin jäsenäänestyksellä Labourin puheenjohtajaksi vasemmistoradikaali Jeremy Corbyn. Hänen valintansa jälkeen Labourin jäsenmäärä on noussut ennätyslukemiin, kun vasemmistoradikaaleja tulee ovesta sisään. Samaan aikaan puolueen valtakunnalliset kannatusluvut ovat heikkoja ja vain hyvin harva uskoo Corbynin ikinä päätyvän pääministeriksi.

Brexitin jälkeen Labourin kansanedustajat äänestivät äänin 172-40 epäluottamuslauseen Corbynille. Puheenjohtaja kieltäytyy kuitenkin eroamasta ja todennäköisesti kykenee edelleen voittamaan mahdolliset haastajat jäsenäänestyksessä. Samalla Labourista tulee vaaleissa “rampa ankka”, koska edes omat kansanedustajat eivät luota puheenjohtajansa johtamiskykyihin ja äärivasemmistolaiseen politiikkaan.

Näiden esimerkkien opetus on se, että suora jäsenäänestys johtajasta saattaa viedä puolueen sellaiseen äärilaitaan, että menestyminen itse vaaleissa on mahdotonta. Puolueiden sisäisissä äänestyksissä äänestäjiä on aina hyvin pieni määrä varsinaisiin vaaleihin verrattuna. Kun suoraan vaaliin on yleensä helppo osallistua joko rekisteröitymällä tai liittymällä jäseneksi, niin se mahdollistaa kohtuullisen pienille aktiiviryhmille tilaisuuden ottaa vallan isossa puolueessa. Juuri näin kävi Iso-Britannian Labourissa ja se on erittäin varoittava esimerkki.

Houkutus puolueen puheenjohtajan valintaan suoralla jäsenvaalilla on suuri myös Suomessa. Suora vaali lisää jäsenille motiivia puolueen jäsenmaksun maksamiseen ja jokainen puheenjohtajaehdokas houkuttelee kampanjallaan varmasti puolueeseen uusia jäseniä. Ennen kuin Suomessa suurissa puolueissa tätä askelta otetaan, niin on kuitenkin viisasta pysähtyä ajattelemaan. Saammeko me jäsendemokratiaa lisäämällä oikeasti edistystä vai avaammeko mekin oven omille Trumpeille ja Corbyneille?

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Arto Satonen
Arto Satonen on eduskunnan varapuhemies.

Leave a Comment