Jäitä hattuun valinnanvapauteen

Sote-uudistuksen alkuperäisenä tavoitteena oli terveyserojen kaventaminen, palvelujen parantaminen ja kustannusnousun hillintä. Nyt näyttää siltä, että sotella pakkosynnytetään mahdollisimman laajaa valinnanvapautta, palveluiden kilpailuttamista ja yhtiöittämistä.

Hallituksen neuvottelutulos sotesta (5.4.2016) piirtää kuvan valinnanvapauden ja kilpailun voimakkaasta ja nopeasta lisäämisestä heti uudistuksen alusta alkaen (1.1.2019). Valinnanvapauden lisääminen voi kuitenkin merkitä kustannusten kasvua, etenkin jos siitä tehdään itsetarkoitus ja se toteutetaan liian laajasti ja kiireellä.

Ruotsissa valinnanvapaus on lisännyt kustannuksia merkittävästi. Samaan aikaan hallitus korostaa kustannussäästöjä ja sitä, ettei veroaste saa nousta, koska hallitusneuvotteluissa niin satuttiin päättämään eikä hallitus muuta (joka kerta) päätöksiään. Vaarana on, että kustannukset valuvat asiakasmaksujen korottamisen kautta sairaiden maksettavaksi.

Hallituksen linjaus korostaa voimakkaasti valinnanvapautta ja kilpailua. Jos julkinen palvelutuotanto kilpailee markkinoilla yksityisten palveluiden kanssa, julkiset palvelut on yhtiöitettävä. Hyvinvointipalveluiden yhtiöittäminen merkitsee suurta hallintoremonttia ja päätöksenteon avoimuuden vähenemistä. Yhtiöittäminen ulottuisi myös lastensuojeluun (poislukien viranomaispäätökset) sekä osaan erikoistason palveluista.

Nopeasti toteutettava valinnanvapausuudistus on suuri hyppy tuntemattomaan, jossa soteuudistuksen alkuperäiset tavoitteet sivuutetaan. Säästöä tuskin syntyy, kun yhtiöt tuottavat palveluita mahdollsimman laajalla paletilla pystyäkseen kilpailemaan potilaista. Vaarana on ylikapasiteetin syntyminen ja turhien hoitotoimenpiteiden lisääntyminen.

Miten osa erikoissairaanhoidosta pitäisi irrottaa nykyisestä toiminnasta omaksi yhtiökseen ilman ongelmia? Miten estetään ylikapasiteetti ja palvelujen ylitarjonta? Jos ihminen voi aidosti itse valita palvelutuottajan, kaikkien tuottajien pitää periaatteessa olla valmiita ottamaan vastaan vaihteleva määrä asiakkaita. Tämä voi tarkoittaa, että palveluja pitää olla tarjolla enemmän kuin niitä tarvittaisiin.

Lähtökohtaisesti yksityinen sektori tavoittelee mahdollisimman suurta liikevaihtoa, kun taas julkisen sektorin pitäisi pyrkiä liikevaihdon pienentämiseen ja vaikuttavuuden parantamiseen. Yksityisellä sektorilla taas ei ole mitään intressiä tukea ennaltaehkäisyä eli terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Siksi valinnanvapautta lisättäessä on tärkeää pitää kiinni siitä, että julkisen sektorin rooli on vahva. Yksityinen ei voi olla määräävässä asemassa.

Hallituksen sotevalmistelu on aika ajoin näyttäytynyt pelinä, jossa vastakkain ovat keskustan halu pitää kiinni hallintohimmeleistä (vaikka se edellyttäisi uhkaamista hallituksen kaatumisella) ja kokoomuksen kiihko saada läpi mahdollisimman laaja palveluiden kilpailutus ja yksityistäminen.

Ulospäin näyttää kovasti siltä, että keskusta joutui suostumaan kokoomuksen laajan valinnanvapauden tavoitteeseen hintana siitä, että keskusta sai soteratkaisuun omat ylimääräiset hallintohimmelinsä, mikä tietää keskustalle kunnallista valtaa. Köyhillä ja sairailla ei Sipilän, Stubbin ja Soinin hallituksessa ole puolustajaa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Outi Alanko-Kahiluoto

Kansanedustaja (vihr.)


2 thoughts on “Jäitä hattuun valinnanvapauteen

Leave a Comment