Innostuneiden ihmisten sote

Kymmenen innostunutta ihmistä tekee enemmän kuin sata keskivertosuorittajaa. Onnelliset ihmiset ovat keskimäärin 30 prosenttia tehokkaampia kuin normaalit ja kyyniset tallaajat. Suomalaisten energiasta 48 prosenttia on hajottavaa energiaa. Kaikki nämä tutkimustulokset ovat tulleet mieleeni, kun olen seurannut keskustelua sote-uudistuksesta.

Viime viikkoina ei ole paljon positiivista sote-uudistuksesta kuulunut. Aikataulu on kuulemma liian kireä. Tietojärjestelmät valmistuvat vasta vuosia myöhemmin. Asiakkaat joutuvat valitsemaan, vaikka se on lähes mahdotonta. Valinnanvapauden takia hoidon integraatio kärsii. Yksityiset yritykset käärivät rahat liiveihinsä ja pahimmassa tapauksessa rahat viedään vielä paratiisisaarille.

Juuri nyt kukaan ei taida muistaa sitä, miksi uudistukseen ryhdyttiin. Terveyskeskusten nimitys oli usein arvauskeskus. Lääkärille jonotettiin usein viikkoja, joskus jopa kuukausia ja vuosia. Kustannukset olivat karkaamassa käsistä. Erillisiä tietojärjestelmiä oli 4 300. Seniorien lapset haukkuivat, että kaupunki määräsi heidän äidilleen hoitopaikan, vaikka heillä olisi ollut tarjolla paljon parempi vaihtoehto.

Nyt mietinkin, voisimmeko ajatella toisin? Olenkin aika innostunut siitä, että ennen kuin valitsen terveysasemani (vuodeksi), voin katsoa millaisia arvioita asema on saanut muilta asiakkailta. Hetkinen, tällä asemalla onkin minun suosikkilääkärini ja myös harvinaisen mukava sairaanhoitaja – molemmat ovat samalla huippuammattilaisia. Valitsen kyseisen sote-keskuksen, mutta sanon, että vuoden päästä saatan muuttaa mieltäni – mikäli palvelu ei tyydytä.

Setäni soittaa minulle ja sanoo, että hän on jonottanut lonkkaleikkaukseen jo yli puoli vuotta. Kysyn häneltä, että oletko katsonut vaihtoehtoja muualta kuin Tampereelta? Ai voiko näinkin tehdä, kysyy setäni. Tarkistan Helsingin tilanteen ja huomaan, että siellähän on mahdollisuus päästä leikkaukseen jo kuukauden sisällä. Laatuarvio leikkauksesta on vielä erinomainen. Setäni saa hyvää hoitoa ja palaa työelämään pikavauhtia.

Tätini on sairastunut kroonisesti ja hänelle on myönnetty maakunnasta henkilökohtainen budjetti. Hän on kuitenkin tyytymätön palveluasumisensa laatuun ja ei myös tykkää siitä, että palvelukoti sijaitsee ihan toisella puolella kaupunkia kuin hänen “rakas oma koti”. Hoitajat ovat kuulemma myös ikäviä ja palvelussa ei ole mitään kodinomaista, vaikka niin luvattiin. Käyn tätini luona ja löydämme yhdessä hänelle paremman ja aidosti kodinomaisen hoitopaikan. Rahat lähtivät tätini mukana “uuteen palvelevaan kotiin”.

Olen itse palvelujen järjestäjän (eli päättävän poliitikon) roolissa maakunnassa. Nyt vertaan tarkasti eri palvelujen hintoja ja laatua (näkyvät läpinäkyvästi). Olemme löytäneet myös mallin, jossa sote-keskukset ottavat kokonaisvastuun asiakkaiden terveydestä. Tietojärjestelmät pelaavat asiakkaan ehdoilla. Maaseudulla kiertää sote-bussi ja palvelut ovat tulleet lähelle ihmisiä. Parhaat keskukset ovat kehittäneet aivan huikeita ideoita siihen, että asiakkaat otetaan hellään huomaan jo ennen kuin he ovat sairastuneet. Ihmeellistä, että myös soten kustannuspaineet ovat helpottuneet – samalla rahalla saakin enemmän. 

Olen aika innostunut tästä uudistuksesta. Samalla tajuan, että homma ei ole edelleen läheskään valmis, mutta nyt sitä tehdään yhdessä ihmisten kanssa. Ihmiset kommentoivat aktiivisesti ja ovat lopettaneet roolinsa “hallintoalamaisina”. Puutteita korjataan jatkuvan parantamisen ajatuksella. Hyvä kun joku hallitus pääsi muutoksessa sanoista tekoihin.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Harri Jaskari

Harri Jaskari kansanedustaja (kok.).


Leave a Comment