Inhorealistinen tulkinta presidentti Donald Trumpista

Suomen on syytä jatkaa tasapainohakuista ulkopolitiikkaansa myös Donald Trumpin valinnan jälkeen. Sen perusjärki on sopeutuminen muuttuvaan maailmaan, jossa saadaan tukea enemmän kuin yhdeltä suunnalta. Tämä takaa oman toimijuuden maksimoinnin ja tilannetietoisuuden säilyttämisen: Suomi kiinnittyy läntisiin tahoihin: Ruotsi, EU, NATO ja Yhdysvallat. Säilyttää pääsynsä maailmankaupan päävaltimoihin. Tukeutuu kansainvälisiin normeihin ja instituutioihin. Ja, säilyttää näiden varassa vahvat suhteet Venäjään.

Donald Trumpin valinnalla on laajoja seurauksia, joista välittömin on epävarmuus joka, kalvaa turvallisuudentunnetta meillä ja turvallisuusympäristössämme. Muita mahdollisia Suomeen liittyviä opetuksia:

1. Demokraattinen haavoittuvuus: Yksi keskeinen syy Hillary Clintonin häviöön oli ulkoisen toimijan vaikutus Yhdysvaltojen vaaleissa. Clintonin kampanjan ja demokraattisen puolueen sähköpostipalvelimeen murtautuminen tapahtui osana järjestelmällistä ja aktiivista vaikutuskampanjaa. Murretut sähköpostit valkopestiin ja vuodettiin medialle kolmansien osapuolten kautta. Tämä vaikeutti kuukausien ajan Clintonin kampanjaa. Vuodetut viestit tuottivat alitusta negatiivista taustakohua. Suomessa ja Euroopassa (erityisesti Ranska ja Saksa) olisi syytä havahtua kyberaikakauden demokraattisiin haavoittuvuuksiin. Demokratiat ovat alistuneimmillaan vaalien aikaa, jolloin keskustelu on kiihkeää ja vauhtisokeus sekä putkinäkö ovat vallitsevia ilmiöitä.

2. Vaaleilla on merkityksensä: Varsin yleinen tulkinta näyttää nyt olevan, että ei sota yhtä ihmistä tarvitse. Järjestelmä sopeuttaa uudet poliittiset johtajat. Kokemattomat populistit kesyyntyvät, kun Siperia opettaa. Sopeutumisolettama pitää kuitenkin yhä vähenevässä määrin paikkansa, koska saman mielisiä poliittisia liikkeitä on yhä enemmän ja saman henkisiä johtajia alkaa olla jo kourallinen. Vaalit tarjoavat mahdollisuuksia karismaattisille poliitikoille, joiden vallassa pysyminen vaatii dramatiikkaan sekä näyttäviä ja valtaa korostavia tekoja. Trumpin johtamistyyli jo liikemiehenä on ollut poikkeuksellisen raju. Mies ei ole kulkenut eettisimmän kaupantekemisen polkuja. Hän ei hakeudu kohti kompromisseja ja politics-as-usual -asennetta. Tämän asenteen vaikutukset tulevat vaikuttamaan myös Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikan linjoihin.

3. Arvopohjaisen ulkopolitiikan rapautuminen: Liberaaleille arvoille perustuva demokraattinen länsi on supistunut huomattavasti Britannian kansanäänestyksen ja USA-vaalien jälkeen. Seuraavat suuret vaalit Euroopassa saattavat jatkaa tätä kehitystä. Konservatiivisille nationalistisille arvoille perustuva yhteisö nostaa päätään, ja muodostaa suhteita myös ei-demokraattisiin voimiiin, kuten Venäjään

4. Levottomuus Itämerellä ja itäisessä Euroopassa: eurooppalainen turvallisuusajattelu on liian pitkään luottanut Yhdysvaltojen haluun toimia turvallisuuden takaajana Euroopassa. Trump tulee korostamaan Yhdysvaltojen intressiä: Me autamme, jos siitä on meille hyötyä ja te tuette meitä vastavuoroisesti. Tässä mielessä Trumpilainen turvallisuusajattelu on transaktionalistista. Trumpin valinta tulee aiheuttamaan kuherruskuukauden Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteessa. Yhdysvallat hakee Venäjästä hyötyjä erityisesti Lähi-Idässä ja suhteessa Kiinaan. Suhde Venäjään on jossakin määrin Yhdysvaltojen intressissä. Tietyssä asioissa, kuten Syyriassa, Vladimir Putin on onnistunut tekemään itsestään tärkeän Yhdysvalloille. Trumpin maailmassa valta on myös personifioitua.  Hän kokee jonkinlaista vastavuoroisuuden tarvetta suhteessa Putiniin henkilönä.

5. Ulkopolitiikkaa määrittävät lojaalisuussuhteet -ja käytännöt, eivät arvot: Trumpin kampanja palkitsi lojaaleja tahoja ja rankaisi epälojaalisuudesta. Hallinnon keskeiset nimitykset tulevat menemään ‘palkintoina’ henkilöille, jotka tukivat Trumpia republikaanien sisäisessä kamppailussa. Trump on sanonut: “I just can’t stomach the disloyalty”. Lojaalisuuspalkintojen vastaanottaminen sitouttaa. Vaalikampanja aikana Trump otti riskejä ulkopolitiikan kohdalla muutamaan kertaan. Hän puhui Kriminniemimaasta mahdollisesti osana Venäjää. Hän otti poliittisen riskin tehdessään tämän eleen, tai tarjouksensa. Tämä oli eräänlaista kulissientakaista lojaalisuusneuvottelua ja vihjailua vastavuoroisuudesta.

6. Uusi geostrateginen visio: Yhdysvaltalainen geostrategia on pitkään perustunut ajatukseen, jonka mukaa Yhdysvallat on ainoa globaali suurvalta. Alueellisella tasolla se solmii tiiviit suhteet alueellisiin suurvaltoihin, joiden se kokee toimivat omassa intressissään. Esimerkiksi Intia on nähty demokratiana, johon kannattaa solmia tiiviit suhteet, jotta Intia osallistuu omalta osaltaan Kiinan patoamiseen. Trumpin tuleva geostrateginen visio saattaa olla versio tästä mallista. Keskeisenä liittolaissuurvaltojen valitsemistapana ei ole kuitenkaan jaetut demokraattiset tai liberaalit arvot. Yhdysvallat on valmis solmimaan otollisiin suurvaltoihin suhteita, jos ne osoittavat aktiivisesti olevansa Yhdysvaltojen intressissä. Tiiviit henkilökohtaiset lojaalisuussuhteet johtajien välillä ovat oleellinen osa luottamuksellisia suhteita.

7. Kiina Venäjä suhteiden määrittäjänä: Kiina oli Trumpin vaalikampanjan aikana paljon esillä negatiivisessa mielessä. Kiinan uhkasta puhuttiin sotilaallisella ja taloudellisella tasolla. Kiinan toivotaan tekevät myönnytyksiä Yhdysvaltojen suuntaan, mutta Trump haluaa aktivoida myös Obamaa tiukemman keppipolitiikan. Tähän tarvitaan Venäjää. Trump on sanonut Obaman keskeisen ulkopoliittisen virheen olleen Venäjän työntämisen Kiinan syliin. Trump haluaa korjata tämän virheen. Tässä politiikassa Krimin niemimaa on vähäpätöinen asia verrattuna Kiinan laajentumisen uhkiin. Venäjän rooli saattaa mahdollisesti kasvaa myös laajemmin lähialueillaan.

7. Trump ei kaipaa kritisoivia liittolaisia: Eurooppa on ollut pitkään sotilaallisesti riippuvainen Yhdysvaltojen taustatuesta. Samalla monet Euroopan maat eivät ole olleet halukkaita satsaamaan omaan puolustukseensa vaan ovat halunneet USAn suoraa tai epäsuoraa apua. Monet liittolaiset ovat myös kritisoineet Yhdysvaltoja. Tämä passiivisaggressiivinen dynamiikka ei sovi Trumpin lojaalisuuspolitiikkaan. Yhteisten intressien hakeminen tulee olla aktiivista, eikä siihen kuulu toisen toimien arvostelu.

8. Britannia tulee olemaan keskeinen transatlantinen sillanpää. Brexit johti Britannian yksinäisen asemaan. Trumpin valinta muuttaa Brexiting geostrategista luonnetta. Trump kampanjoi Brexitin puolesta. Hän arvostaa enemmän Brexitin tuloksena syntynyttä vähemmän liberaalia Britanniaa. Suhde Britanniaan tulee Suomelle ja Euroopalle hyvin tärkeäksi.

9. Eurooppa liberaalina linnakkeena: Eurooppa ja Kanada on jäänteitä kylmän sodan lopulta vallinneesta liberaalin sääntöperäisen järjestyksen hetkestä. Keskeisenä ajatuksena oli taloudellisen keskinäisriippuvuuden rauhaa rakentava voima – keskinäisriippuvat demokratiat eivät ajaudu konflikteihin. Euroopassa on korostettu moniarvoista demokratiaa. Transatlantinen sidos on myös perustunut demokraattisen solidaarisuuden varaan. Tämä sidos saattaa jossakin määrin heiketä, vaikkakin Trumpin hallinnossa on paljon henkilöitä, jotka estävät sidoksen rajun haurastumisen.

10. Eurooppa pyrkii päättäväisesti kehittämään omia itsenäisiä kyvykkyyksiään. Transatlantinen tasapainohäiriö saa Euroopan maat erityisesti idässä ja pohjoisessa satsaamaan sotilaalliseen turvallisuuteensa. Samalla ne kuitenkin tulevat herkemmiksi ulkoiselle vaikuttamiselle ja sisäiselle levottomuudelle. Tällä on heikentävä vaikutuksensa EUn yhtenäisyyteen.

11. Nato kehittynee etukortin suuntaan: Saattaa olla, että NATOn luonne muuttuu kohti kyvykkyyspankkia, josta sotilaallista voimaa saa aktivoitua yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan. NATO voi kehittyä kohti parin vuoden takaisia transaktiopohjaisia kultakorttikaavailuja. Trump ei välttämättä sulje Venäjältä pääsyä näihin järjestelyihin. EUn alueellinen puolustaminen on jatkossa yhä enemmän EUn omien vielä varsin suppeitten yhteisten kyvykkyyksien varassa.

12. Events, events, events: Donald Trump on on ollut kymmeniä vuosia politiikan, talouden ja julkisuuden rajapinnalla. Vaikka hän ei ole täysin Washingtonin sisäpiiriläinen hän tuntee hyvin Washingtonin mekanismin ja on osannut käyttää niitä hyväkseen edunajamisessaan. Hänen kriittinen suhteensa Washingtonin eliittiin ja metkuihin nousee pitkästä kokemuksesta. 70-vuotiaan kokeneen kehäketun ei voi olettaa radikaalisti muuttuvan valtaan päästyään. Washingtonin piirejä enemmän presidentteihin vaikuttavat äkilliset ulko- ja sisäpoliittiset kriisit. Näin kävi esimerkiksi Bush nuoremmalle. Yllättävät tapahtumasarjat ovat USAn ulkopolitiikan keskeisiä ajureita

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Mika Aaltola
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen Instituutin ohjelmajohtaja.

Leave a Comment