Ilman sivistystä ei ole elämää – kunnissakaan

Jos sote-uudistus toteutuu, kunnan rooli muuttuu olennaisesti. Kunnista tulee kevyempiä organisaatioita, mutta niille jää painavia tehtäviä, kuten kaavoitus, kunnallistekniikka, koulutus- ja kulttuuripalvelut. Kuntien sivistystehtävä korostuu.

Kuntiin jää sekä ”kovia” että ”pehmeitä” tehtäviä. Kovia ovat kaavoitus, kunnallistekniikka, liikenne, ympäristö, elinkeinopolitiikka. Niillä luodaan puitteet kuntalaisten asumiseen ja arkeen. Pehmeitä tehtäviä ovat varhaiskasvatus, perusopetus, toisen asteen koulutus, liikunta, kulttuuri ja sivistyspalvelut. Niillä luodaan mahdollisuuksia hyvään elämään ja sivistykseen.

Millainen on tulevaisuuden sivistyskunta?

Sivistyskunta turvaa mahdollisuuksien tasa-arvon. Emme tiedä, miten pitkälle Aino ja Abdul elämässään pääsevät, kun he tulevat ehkä 3-vuotiaina päiväkotiin. Mutta sen tiedämme, että niin kauan kun he ovat kunnan varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen piirissä, heillä on yhtäläiset mahdollisuudet kehittää itseään ja elää turvallisessa yhteisössä.

Sivistyskunta ei säästä koulutuksen tasosta. Satsaukset osaamisen kehittämiseen on parhaita tulevaisuusinvestointeja. Tässä ajassa sivistys ei ole niinkään kapeaa erityisosaamista kuin laaja-alaista osaamisen oppimista. Lapsia ja nuoria – myös meitä aikuisia – on innostettava ajattelun ja oppimaan oppimisen kehittämiseen. Globaalissa mediayhteiskunnassa tarvitaan kulttuurista osaamista, monilukutaitoa, tieto- ja viestintäteknologian ymmärtämistä, työelämätaitoja ja yrittäjyyttä, osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja ja ymmärrystä tekojemme seurauksista luontoon ja ihmiseen.

Sivistyskunta on suvaitsevainen ja moniarvoinen. Kun yhteiskunnallinen ilmapiiri kovenee ja ääriajattelu valtaa julkisuuden agendan, vaalii sivistyskunta suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden henkeä. Sivistyskunnan tiloissa ja palveluissa ei ole sijaa vihapuheelle eikä väkivallan uhkalle, vaan siellä opetellaan yhdessä elämisen ja vastuun kantamisen taitoja.

Sivistyskunta antaa tilaa ja kannustaa yksilölliseen kasvuun. Erilaisuuden kunnioittaminen on henkisen kasvun lähtökohta. Kuntalaisena haluan, että minua kohdellaan yksilönä. Se aika, jolloin kunta tiesi kuntalaisia paremmin, miten palvelut järjestetään, on historiaa. Yksi ratkaisu ei sovi toiselle. Valinnanvapaus on sivistyskunnan arkea ja lähtökohta palvelujen järjestämisessä. Sitä edistetään esimerkiksi palveluseteleillä ja tarpeen mukaan henkilökohtaisella palveluneuvonnalla.

Sivistyskunta on kumppanuuskunta, alusta ihmisten omalle tekemiselle. Esimerkiksi kirjastot ovat avoimia kohtaamisen ja tekemisen paikkoja. Tulevaisuuden kirjastosta saa kirjojen lisäksi vaikkapa työkaluja, harrastusvälineitä, vertaisapua ja mentoreita. Kirjastojen tilat voivat olla myös kuntalaisten työtiloja jakamistalouden idean mukaisesti. Tampereella kirjastoja on tähän suuntaan jo avattu ja kokemukset ovat positiivisia.

Sivistyskunta on rajoja rikkova ja kokeileva kunta. Tulevaisuuden kunnassa palveluja ei lokeroida julkisiin tai yksityisiin, kulttuuriin tai liikuntaan, Pirkkalaan tai Tampereeseen, vaan ihmisten tarpeet määrittävät palvelujen käytön. Liikuntatoimi, teatterit, museot ja koulut tekevät entistä enemmän yhteistyötä, samoin julkinen, yksityinen ja kolmas sektori. Kokeilukulttuuri kukoistaa, sillä sivistyskunta on utelias uudistaja.

Sivistyskunta on osallisten yhteisö. Kuntien rooli osallisuuden ja identiteetin paikkoina on tulevaisuudessakin tärkeä. Erilaiset suoran osallistumisen muodot korostuvat niin koulutustason nousun, ihmisten yksilöllistymisen kuin digitalisaation ja jakamistalouden kasvun myötä. Sivistyskunnassakin kinastellaan siitä, mihin investoidaan, mutta tiedon avoimuus ja suoran vuorovaikutuksen kanavat mahdollistavat sivistyneen keskustelun.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Anna-Kaisa Ikonen
Anna-Kaisa Ikonen on Tampereen pormestari.

Leave a Comment