Ilmaista joukkoliikennettä ei ole

Tulin tänään polkupyörällä töihin, kuten käytännössä aina. Olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että työmatkani on vain nelisen kilometriä, mikä onnistuu helposti näin – vuoden ympäri. Säässä kuin säässä polkupyörä on kulkupeleistä myös toimivin.

Välttelen joukkoliikennevälineitä, koska en viihdy ihmismassojen keskellä ja vihaan odottelua. Viimeksi bussiin noustessani jouduin pyytämään kuskilta opastusta uudenlaisen lippulaitteen käytössä. Edelliskerrasta oli vierähtänyt sen verran aikaa.

”Valtaosa haluaa matkustaa maksutta”, otsikoi Helsingin Sanomat tänään. Lehden Kantar TNS Oy:llä teettämän tutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä Helsingin, Espoon ja Vantaan asukkaista haluaisi HSL-alueelle maksuttoman joukkoliikenteen.

Tulos ei ole yllätys. Kukapa ei haluaisi matkustaa ilmaiseksi, jos tällainen kysymys esitetään? Entä jos sen sijaan olisi kysytty, maksatko mieluummin prosentin enemmän kunnalliveroa vai itse bussilippusi? Kannattajia olisi todennäköisesti vähemmän.

Joukkoliikenteen muuttaminen maksuttomaksi tarkoittaisi esimerkiksi Helsingissä vähintään prosenttiyksikön korotusta nykyiseen 18,5 prosentin kunnallisveroon. Helsingin Sanomien haastattelema kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.) ei innostu ajatuksesta:

– Nykyinen käytäntö, jossa puolet kustannuksista on veronmaksajien rahoittamaa julkista tukea ja puolet tulee lipun hinnasta, on mielestäni hyvä.

Innokkaimmin maksutonta joukkoliikennettä tukevat vasemmistoliiton äänestäjät. Heistä 85 prosenttia haluaisi maksuttoman joukkoliikenteen. Seuraavina tulevat SDP:n tukijat, joista näin ajattelee 66 prosenttia. Kolmantena tulevat vihreiden kannattajat 59 prosentin osuudella.

Ihmiset ovat yksilöitä

Maksuttoman joukkoliikenteen ainut ongelma ei ole vain sen synnyttämässä taloudellisessa harhakuvassa. Kyse on myös ihmisten valinnanvapaudesta liikkua muuttuvien elämäntilanteiden ja tarpeiden mukaan. Itseäni häiritsee toistuvasti esimerkiksi polkypyöräilijöiden, kävelijöiden ja joukkoliikenteen suosijoiden niputtaminen samaan lokeroon ”pahoja” yksityisautoilijoita vastaan.

Maksutonta joukkoliikennettä on perusteltu oikeudenmukaisuus- ja ympäristösyillä. Vähätuloiset suosivat joukkoliikennettä usein pakosta ja sen maksuttomuus voisi kannustaa yksityisautoilijoita – tulotasosta riippumatta – jättämään autonsa kotiin.

Asiat eivät ole kuitenkaan näin yksinkertaisia. Maksuton joukkoliikenne todennäköisesti lisäisi kiusausta hypätä bussiin pienemmilläkin matkoilla. Samaan aikaan ihmisiä kannustetaan arkiliikuntaan, kuten kävelyyn ja pyöräilyyn. Takapuoli pitäisi saada useammin ylös penkistä, oli se sitten henkilöauton tai bussin.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Satu Schauman
Satu Schauman on Verkkouutisten toimittaja.

Leave a Comment