Huonon saa vielä huonommaksi riitelemällä

Syksyn työmarkkinakierros pyörähtää pikkuhiljaa käyntiin. Keskusjärjestöt eivät nyt istu pöydässä, jossa päätetään suomalaisen työn hinnasta. Keskitetyistä palkkaratkaisuista on luovuttu – ainakin toistaiseksi – ja edessä on normaali liittokierros.

Tilanne ei ole mitenkään uusi tai ihmeellinen. Liitot osaavat neuvotella ja tuntevat vastuunsa. Niissä tiedetään, että jatkossakin palkat, verot ja maksut muodostavat kivijalan talouskasvulle, yritysten kilpailukyvylle ja menestymiselle, palkansaajan ostovoimalle, julkiselle taloudelle ja hyvinvointipalvelujen rahoitukselle.

Liittokierroksen myötä keskusjärjestöjen rooli muuttuu. Se on järjestöstä riippuen tavalla tai toisella, suoraan tai epäsuorasti, mahdollisten yhteisten tavoitteiden löytämistä, liittojen tukemista ja neuvottelutoiminnan koordinointia neuvottelukierroksen aikana.

Toivottavasti keskusjärjestöt pöydän molemmin puolin löytävät jatkossa yhteisen sävelen nykyisen neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän kehittämisessä.

Nykyinen järjestelmä on perusrakenteeltaan toimiva ja turvaa laajasti palkansaajien vähimmäistyöehdot, työrauhan ja toimivan kilpailuympäristön sekä luo vakautta ja ennustettavuutta työmarkkinoille. Järjestelmän kehittäminen on varmasti silti tarpeen nopeasti muuttuvassa työelämässä.

STTK:n hallitus asetti kesäkuussa yhteiset laatutavoitteet alkavalle sopimuskierrokselle. Keskeiset asiat ovat osaamisen, työhyvinvoinnin ja jaksamisen edistäminen, henkilöstön edustajien aseman parantaminen, 0-sopimusten epäkohtien korjaaminen ja sopimusten päättymisajankohtien mahdollisimman laaja yhtenäistäminen.

Keskeisiin tavoitteisiimme kuuluu luonnollisesti palkkatasa-arvon edistäminen. Tiedämme toki, että se on liittokierroksella haasteellista, mutta ei mahdotonta, jos vain tahtoa löytyy.

Paljon puhutun Suomen mallin perusajatus toteutunee ja ratkaisu ottaa huomioon talouskasvun, työllisyyden, yritysten kilpailukyvyn, julkisen talouden ja palkansaajien ostovoiman.

Neuvottelukierros käydään aivan erilaisessa taloustilanteessa kuin menneinä vuosina, jolloin kärsimme historiallisen huonosta talousjaksosta.

Nyt on tilanne toinen. Suomen talous on kasvanut viimeisen vuoden aikana ennustettua huomattavasti paremmin ja sama suunta näyttää jatkuvan. Yrityksillä menee paremmin kuin aikoihin, joten varaa palkankorotuksiin on, vaikka työnantajapuolelta jo viran puolesta toisin väitetään. Sehän on selvää, että koskaan ei ole korotusten aika, jos sitä sieltä kysytään.

Tällä kierroksella sovitaan varmasti palkankorotuksista, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin viimeisten vuosien äärimaltilliset korotukset – puhumattakaan nyt kilpailukykysopimuksen pyöreästä nollasta.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että nimelliskorotuksia tärkeämpää on palkansaajan ostovoiman kasvu. Ruokakori maksetaan euroilla, ei prosenteilla.

Työmarkkinapolitiikan ja hallituksen talouspolitiikan yhteensovittaminen on edelleen hyvin tärkeää. Aiemmin se tehtiin keskusjärjestöjen ja hallituksen välisillä ratkaisuilla, jotka olivat osa suurempia kokonaisratkaisuja. Tilanne on nyt toinen ja jää nähtäväksi, missä ja kenen toimesta vuoropuhelu käydään

Hallitus haluaisi varmasti ennen alkusyksyn budjettiriihtä tietää palkkaratkaisujen tason ja työmarkkinajärjestöt puolestaan ennen palkkasopimusten tekoa hallituksen veroratkaisut.

On selvää, että hallituksen on omilla veroratkaisuillaan kompensoitava palkansaajien sosiaalivakuutusmaksujen korotukset ensi vuoden osalta.

Alkavan kierroksen ilmapiiriä ei paranna viikko sitten uutisoitu (HS 3.8.2017) selvitys suurten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien palkoista ja bonuksista, joka kertoo omaa karua kieltään johtajien ja tavallisten työntekijöiden ennätyksellisen suureksi kasvaneesta erosta.

Odottelin turhaan, että palkkamalttia vaativat olisivat tulleet ulos kaapista ja vaatineet myös palkkiomalttia tässä tilanteessa.

Mielenkiintoista on ollut myös havaita, että yritysjohtajien palkitsemista perustellaan vertaamalla sitä ulkomaiseen tasoon. Sillä, kun työntekijät tekevät saman vertaamisen perustellakseen omia korotusvaatimuksiaan, niin se on heti täysin tuomittavaa. Se mikä on sallittua pomojen vertailussa, ei ole sallittua palkansaajien vertailussa.

Lopuksi on hyvä muistuttaa, että rajojemme ulkopuolella on aivan riittävästi meistä itsestämme riippumattomia uhkakuvia. Siksi on tärkeää, että hoidamme kuntoon asiat, jotka ovat omissa käsissämme.

Asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteikö niitä riitelemällä vielä huonommaksi saa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Antti Palola
Antti Palola on STTK:n puheenjohtaja.

Leave a Comment