Hulluinta on syödä huonoa ulkomaista ruokaa

Hyvä ruoka tulee pellosta ja navetoista, ei marketeista. Hyvä perusruoka koostuu luonnollisista raaka-aineistaja yksinkertaisista resepteistä.

Suomalainen ruokakulttuuri rakentuu halpaan bulkkiin. Yksi syy tähän on pienet ja hajanaiset kotimarkkinat ja pitkät välimatkat. Ei ole kaupan ahneuden syytä, että ruokamyynti pitää olla tehokasta.

Rinnalle voitaisiin rakentaa pienten ruuantuottajien markkinat yhteistyössä isojen kauppojen kanssa. Markkinoilla iso tarvitsee pientä mielikuviinsa ja pieni tarvitsee isoa myymään massoja.

Harvaan asutussa maassa sijainti on tärkeä. Meillä ei ole miljoonia ruokailijoita sadan kilometrin säteellä kuten monissa Euroopan maissa. Esimerkiksi somerolaisen munantuottajan lähellä on sadan kilometrin päässä suuri osa suomalaisista. Juvalta on taas pitkä matka minne tahansa.

Suomessa ruuan markkinoista vastaavat pääasiassa kaksi suuret ruokaketjut. Usein herää kysymys, miksi ruuan tärkein kriteeri on hinta. Hintakeskeisyys syö laatua.

Ajatelkaa vaikka närpiöläistä laadukasta tomaattia, joka tulee närpiöläiseen lähikauppaan eri tukkujen ja keskusvarastojen kautta viikon vanhana. On aivan toista syödä samana päivänä nostettua perunaa kuin viiden päivän vanhaa.

Juhannuksena myyty tarjousliha tulee saksalalaisista pakkasvarastoista, kun se voisi tulla suoraan tuoreena tilalta tai teurastamosta tai lähiteurastamolta. Hulluinta on että syömme ulkomaista ruokaa, jonka laatu on niin huonoa, että sitä ei Suomessa saisi edes tuottaa.
Tuore maistuu paljon paremmalta, oli sitten kaalia tai karitsaa. Tämä toisi kuluttajalle tärkeää lisäarvoa. Syntyisi win-win-win -tilanne.

Suomalaiset ruuantuottajat nostavat päätään markkinoilla koko ajan enemmän. Pienjalostajia kasvaa lisää koko ajan. Enemmänkin kasvaisi jos lainsäädäntöä ja byrokratiaa hiukan helpotettaisiin.

Ruokapiirit ovat tuoneet kuluttajat ja tuottajat lähelle toisiaan. Molemminpuolinen ymmärrys lisääntyy kohtaamisista.

Monet tuottajat ovat huomanneet että suoramyynti voi olla tilakohtaisesti parempi ratkaisu kuin suuret kilomäärät. Kaikille tämä ei tietenkään sovi. Markkinointi ei ole helppoa. Bulkkia tarvitaan myös, mutta rinnalle tarvitaan mielikuvia tuottavaa lähiruokaa.

Ruuan tuotanto ei ole poliitikkojen vaan kuluttajien ja farmarien käsissä. Farmarit viljelevät taas sitä mikä kuluttajille kelpaa. Mutta mikä heille kelpaa?

Kuluttaja on aina oikeassa – kuluttaja on asiakas. Suomalainen maatalous elää kohtalonhetkiä bulkkituotannon kourissa. On aivan sama, röhkiikö sikalassa 500 vai 5000 sikaa, jos hinta ei kata kustannuksia.

Kaikki tietävät että suomalainen ruoka on jäljitettävää ja laadukasta. Italiassa ei voi olla koskaan varma, onko luomu luomua, ellei se tule tutulta tilalta.
Italiassa lähiruoka on erityisasemassa, koska siellä voi luottaa alkuperään vain, jos tuntee ruuan tuottajan. Suomalainen voi luottaa Joutsenlippuun.

Suomalainen ruokaketju on läpinäkyvä ja alan toimijat ovat luotettavia karsinasta kauppaan. Miksi se ei meille kelpaa? Miksi hyväksymme muun maan mustikan ennemmin kuin oman maan mansikan?

Suomalainen ruokakulttuuri voisi olla Euroopan kärkeä, jos me itse kunnioittaisimme enemmän sitä, mitä meillä on.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Hannu Koivisto

Hannu Koivisto on vapaa toimittaja Kurikasta.


One thought on “Hulluinta on syödä huonoa ulkomaista ruokaa

  1. Itse ostan mahdollisimman suuren osan elintarvikkeista torilta ja kauppahallista ohi ketjujen. Vähän enemmän maksaa, mutta laatu on hyvä.

Leave a Comment