Houkutteleeko Suomi omia nuoriaan?

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Keskustelu maahanmuutosta on monipuolistunut viime aikoina: määrien ja lähtömaan rinnalla puhutaan koulutustasostakin.

Suomi on jo parikymmentä vuotta houkutellut enemmän tulijoita kuin suomalaisia on muuttanut pois. Vuosittainen nettomaahanmuutto on kymmenen viime vuotta ollut noin 15 000. Se on hyvä, sillä työmarkkinoiltamme jää eläkkeelle enemmän palkansaajia kuin pystymme kouluttamaan nuoria tilalle.

Nyt ollaan kuitenkin havahduttu siihen, että muuttovirta Suomesta kiihtyy. Mikä pahinta, lähtijät ovat koulutettuja nuoria.

Ajatushautomo Magman tuoreen selvityksen mukaan muuttovirta Suomesta Ruotsiin oli viimeksi yhtä kiivas 1990-luvulla. Korkeakoulutettujen osuus väestöstä on viime vuosina kasvanut pohjoismaisissa pääkaupungeissa – paitsi Helsingissä, raportoi Helsingin Sanomat Eurostatin lukujen pohjalta joulukuussa. Korkeakoulutettujen osuus 30–34-vuotiaista on kääntynyt laskuun pääkaupunkiseudulla. Koulutettujen muuttovirrat eivät ulotu muualta Euroopasta Suomeen, vaan mieluummin vaikkapa Kööpenhaminaan tai Tukholmaan.

Akatiimi-lehti selvitti aivovuotoa syksyllä Tilastokeskuksen kanssa. Vuosina 2011–2015 korkeakoulutettujen maahanmuutto on hidastunut, maastamuutto kasvanut. Vuonna 2011 Suomesta lähti 3 460 korkeakoulutettua, mutta vuonna 2015 jo 4 580. Lukua voi pitää suhteellisesti pienenä, mutta suunta on selvä ja kasvutahti kova.

On sinänsä hyvä, että Suomen nuoret käyvät ulkomailla oppimassa uusia asioita. Mutta on huolehdittava siitä, että he haluavat palata nuorina aikuisina Suomeen.

Nuorten silmissä jatkuvat koulutusleikkaukset ovat vieneet uskottavuutta yliopistokoulutukseltamme. Vaatimukset palkkojen alentamisesta ajavat pohtimaan, millainen tulevaisuus on tarjolla muualla. Lisäksi verotuksen progressiivisuus on kireä, mikä heikentää kannustimia kouluttautua ja vastaanottaa vaativampia tehtäviä.

Akavalaisten mediaanipalkalla ansioverotus on Suomessa viisi prosenttiyksikköä kireämpi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Suhteessa Norjaan ero on jo kymmenen prosenttiyksikköä. Korkeakoulutettujen bruttopalkkojen vertailu osoittaa, että akavalaisen keskipalkka on 4 360 euroa kuukaudessa; kollegalla Tanskassa 5 530 euroa. Osaaminen ja vastuunkanto ei näy Suomen palkoissa tai verotuksessa samalla tavalla kuin kilpailijamaissamme.

Istuvan ja tulevien hallitusten pitää selkeästi määritellä, onko koulutettujen maastamuuton kasvu strateginen ongelma Suomelle? Jos on, miten voidaan muuttaa suunta?

Suomi ei nouse leikkaamalla palkkoja. Talous saadaan pitkäjänteiseen kasvuun koulutetulla työvoimalla ja pitkäjänteisellä investointirahalla. Molempia on Suomessa, mutta tarvitsemme vetoapua ulkomailta. Siksi pitää varmistaa Suomen kilpailukyky panostamalla tutkimukseen ja koulutukseen sekä kannustavampaan verotukseen. Näin voidaan kääntää yksi selkeä mittari plussalle – Suomen vetovoimastahan kertoo, muuttavatko nuoret korkeakoulutetut perheineen takaisin Suomeen.

Sture Fjäder
Sture Fjäder on Akavan puheenjohtaja.

Leave a Comment